0

Dal vihreistä linsseistä

30. elokuuta 2015

Linssit ovat nykyään ihan suosikkejani käytettynä mausteisissa keitoissa. Tällä kertaa tarkoituksena oli tehdä dal makhania, mutta suunnitelma muuttui matkan varrella, kun kotona olikin mustien linssien sijaan vain vihreitä ja kidneypapujen sijaan voipapuja. Ei sillä, että tästäkin tuli ihan huiman hyvää! Vihreät linssit ja voipavut ovat maultaan miedompia, joten kokonaisuudesta tulee hiukan herkemmän makuinen. Tosin minun dalistani tuli tällä kertaa melkoisen tulista... Huh! Tuntuu, että chilien tulisuus vaihtelee, vaikka ostaisi aina niitä mietoja, eikä sitten aina osaa ihan arvioida määrää oikein. No, minä söin dalin kanssa sitten enemmän leipää ja mies kiskoi keittoa tyytyväisenä, hän kun tykkää hiukan tulisemmasta. 

Tein dalista tällä kertaa vähän löysempää ja tarjosin sen enemmänkin keittona. Mausteissa luotin samoihin kuin mustankin dalin kanssa: juustokuminaa, chiliä ja inkivääriä. Päälle vielä loraus kermaa ja tuoretta korianteria. Taidan tehdä tätä uudemmankin kerran vihreistä linsseistä. 


Dal vihreistä linsseistä

1 iso sipuli 
2 valkosipulin kynttä
1 chili 
2 rkl voita
1 rkl tomaattipyrettä
juustokuminaa
chilijauhetta
pala inkivääriä 
2 dl vihreitä linssejä
1 dl voipapuja
kasvislientä
suolaa
0,5 dl kermaa
korianteria
  
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Pilko chili. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuleita ja chiliä voissa viitisen minuuttia. 

Lisää tomaattipyre, juustokumina ja chilijauhe. Raasta joukkoon inkivääri. Kuullota toiset viitisen minuuttia. 

Lisää sitten linssit, pavut, kasvisliemi ja suola. Keitä kannen alla 45-60 minuuttia, kunnes pavut ja linssit hajoavat. Mitä pidempään keität, sitä paremmaksi muhennos tulee. Tarkista maku, kaada kerma ruoan päälle tarjoiluastiassa ja koristele tuoreella korianterilla. Tarjoa naan-leipien kera.

0

Hauki-äyriäispasta

22. elokuuta 2015

Söin kesällä Nizzassa ihanan pastan, jossa oli kalaa ja äyriäisiä ja joka oli maustettu valkosipulilla. Ajattelin jo tuolloin, että pasta toimisi varmaan loistavasti myös kotoisasta hauesta tehtynä, joten nyt kun haukea on vähän saatu kalastettua, testasin pastaa. Tästä tulikin ihanan erilainen pasta, jonka juuret ovat vahvasti välimerelliset, mutta josta hauki tekee heti aika suomalaisen makuisen. Valkosipuli maistuu miedosti ja chili sekä kaprikset tuovat vähän lisämakua. 

Ideana alkuperäisessä annoksessa oli mustekalan musteella värjätty pasta, mutta minä en löytänyt kaupasta mustekalan mustetta. Sen sijaan valmista mustaa pastaa löytyi ja sen ainesosaluettelossa oli myös mustekalan muste, joten tyydyin siihen. Varsinainen musta pasta ilmeisesti myös maistuu tuolle musteelle hiukan, mutta ainakaan tämä minun valmisversioni ei ollut kovin voimakkaan makuinen ja sen värikin haaleni enemmän harmaaksi keitettäessä, joten seuraavan kerran yritän löytää sitä mustetta ja tehdä pastan itse. Juuri se tumma väri kun tekisi annoksesta aika dramaattisen näköisen, kun taas harmaa pasta oli vähän ankean näköistä. Onneksi maku ei siitä kuitenkaan kärsinyt! 

Kalana käytin siis haukea, pilkoin sen vain suupalan kokoisiksi ja paistoin pannulla. Aika harvoin tulee tehtyä kalapastaa, joten tämä oli kivaa vaihtelua. Makukin oli pastassa vähän erilainen tavanomaisiin haukiresepteihini verrattuna, joten tämä jäänee kyllä vakirepertuaariini, sen verran hyvää oli! Äyriäisiksi ongin pakastealtaasta tuollaisen sekoituksen, jossa oli katkarapuja, mustekalaa ja simpukoita. Voit toki käyttää tähän mitä vain äyriäisiä. Annoksen on tarkoituskin olla reilusti valkosipulinen, valkosipuli korostaa hauen makua hauskasti.  Muista lisätä annokseen tarpeeksi suolaa ja oliiviöljyä, jotta se maistuu kunnolla eikä ole liian kuivaa! 


Hauki-äyriäispasta

mustaa pastaa
300 g haukea
100 g äyriäisiä
oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä
1 chili
1 rkl kapriksia
rucolaa
krutonkeja
suolaa

Sulata äyriäiset, mikäli käytät pakasteita. Paloittele hauki suupalan kokoisiksi fileiksi. Hienonna valkosipuli ja chili. Pese rucola.  Kiehauta pastan keitinvesi. Paista haukipaloja reilussa oliiviöljyssä niin, että ne kypsyvät ja saavat pintaansa vähän väriä. Lisää sitten hienonnettu valkosipuli ja anna paistua hetki. Lisää sitten vielä sulatetut äyriäiset ja paista hetki. Lisää lopuksi vielä chilit ja kaprikset ja ota pannu pois liedeltä. 

Laita pasta kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan reilusti suolattuun veteen. Annostele kypsän pastan joukkoon kala-äyriäisseos ja mausta oliiviöljyllä ja suolalla. Viimeistele annokset rucolalla ja krutongeilla. Tarjoa heti. 

2

Ravintola Ateljé Finne

17. elokuuta 2015

Ateljé Finne on ollut jo pitkään niitä ravintoiloita, joissa haluaisin käydä. Jostain syystä siellä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytyä. Kesäloman viimeisellä viikolla korjasin tilanteen ja varasin paikkaan pöydän. Superkaunis, hiukan rosoiseksi jätetty tila oli tosi tunnelmallinen. Tilasta ja koko ravintolan tunnelmasta tulee mieleen toinen Helsingin suosikkiravintolani eli Muru. Kannattaa toivoa pöytää parvelta, jossa on vain se yksi pöytä ja josta pääsee kivasti kurkkimaan muuhun saliin - meidän pöytämme oli tällä kertaa keskellä salia, suurten ikkunoiden valossa. Alakerrasta löytyi myös tunnelmallinen kabinetti. Salissa oli taidetta ja mahtava vanha avotakka, jossa paloivat kynttilät. Sisustus oli tummanpuhuva, joka ainakin minua miellytti. Miljöö siis oli enemmän kuin kohdallaan. 


Menu on lyhyt, mutta valinta oli silti vaikea, kun kaikki kuulosti niin hyvältä. Päätimme syödä vapaavalintaisen kolmen ruokalajin menun, joka kustansi kohtuulliset 42 €. Menu nojaa vahvasti klassisiin, selkeisiin makuihin ja kausiruokaan. Vaikeat valinnat tehtyämme pöytään kannettiin leipää, jolla saimmekin isoimman nälän taltutettua. Vaaleat pienet sämpylät olivat upean rapeita pinnaltaan ja saaristolaisleipä maukasta. Voin kanssa näitä olisi syönyt vaikka kuinka, ja meille tuotiinkin toinenkin korillinen leipää vielä myöhemmin. Piti vähän rajoittaa leivän syömistä, vaikka ne olivat niin hyviä, jotta jaksoi koko menun syödä! 

Alkuruokina pöytäämme tuotiin kuhatartaria hernepyreellä (kuha oli kyllä korvattu ahvenella tällä kertaa), karitsamakkaraa aprikoosichutneylla ja kesäsalaattia. Tartar oli herkän kaunis annos ja hernepyre maistuvaa, mutta pyreen voimakas maku peitti kyllä alleen kalan herkän maun. Kalassa olisi saanut olla lisää suolaakin. Karitsamakkara oli herkullista, joskin melko iso annos alkuruoaksi. Makkarassa oli maut kohdillaan, joskin olisin itse pitänyt myös vähän tulisemmasta makkarasta. Aprikoosichutney oli oikein mainio, pidin isoista aprikoosipaloista. Kesäsalaatista ei tullut napattua kuvaa, mutta se sisälsi ainakin kantarelleja, naurista ja punajuurta, kastikkeessa taas oli fenkolinsiemeniä - oli kuulemma oikein maukas salaatti. Täytyy myös mainita paikan huikean kauniit lautasvalinnat - karitsamakkaralla ja kesäsalaatilla oli ihanat, vanhat astiat, jotka korostivat annosten parhaita puolia juuri oikealla tavalla. Ruokabloggaaja tykkää! Kunpa kotoakin löytyisi tuollaisia lautasia! 


Pääruokina naiset tilasivat päivän kalaa eli uunisiikaa ja miehet taas lihaa; toiselle porsaankylkeä ja toiselle entrecôtea. En useinkaan syö ravintolassa kalaa, sillä kala-annokset ovat usein hiukan tylsiä ja ennalta arvattavia, sellaisia mitä voi kotonakin tehdä. Tällä kertaa teki kuitenkin mieli jotain vähän raikkaampaa ja päädyin kalaan. Ja voi jee, siinäpä oli ehkä paras ravintolassa syömäni kala-annos. Juuri sopivan kypsän, mehevän ja suolaisen kalafileen seurana oli upea jokirapukastike, uusia perunoita, pinaattia ja parsakaalia. En tiedä miten tuo yksinkertaisen oloinen annos pystyikin vain maistumaan niin hyvältä! Kalaa oli annoksessa reilusti ja muutenkin teki vähän tiukkaa syödä koko annos, niin iso se oli. Se oli kuitenkin niin hyvää, että kaikki katosi lautaselta.
 

Porsaankyljen ja entrecôten kanssa tarjottiin samaa lisuketta, jossa oli ainakin munakoisoa, tomaattia ja basilikaa. Entrecôten kanssa oli vielä vaahterasiirappimaustevoita. Molemmissa annoksissa oli tosi paljon lihaa ja molempia kehuttiin kovasti.


Viinivalinnat jätimme suosiolla ravintolan päätettäväksi. Osa tilasi punaista ja osa valkoista viiniä. Valkoisena tarjottiin mainiota Lucien Crochet sancerrea, joka toimikin pääruokakalan kanssa juuri passelisti ollen sopivan raikas, mutta kuitenkin maistuva. Possunkyljen kanssa tarjottiin Tandem syrahia, joka olikin sopivan pehmoinen ja vaniljainen rasvaisen possun seuraan. Entrecôten kanssa tarjottiin Barbera d'Albaa, joka olikin kaikessa muhkeudessaan mainio pari pihville. 


Jälkiruokaosastolla jakauduimme ja jokainen tilasi eri jälkiruoan. Lakritsilla maustettu crème brûlée on paikan klassikko. Simppeli, koristelematon annos oli mielestäni sellaisenaan hurjan kaunis! En pidä lakritsista (siksi en itse tuota annosta tilannutkaan, vaikka crème brûlée onkin yksi suosikkijälkiruoistani), mutta tuossa se maistui kivan hennosti. Sokerikuori oli täydellisen rapsakka. Päivän marja -niminen jälkiruoka sisälsi marjojen lisäksi valkoherukkasorbettia ja oli mainion raikas.


Päivän jälkiruoka oli suklaakakku, joka tarjoiltiin kermavaahdon ja aprikoosihillokkeen kera. Kakku muistutti kyllä enemmän fondantia (mikä oli vain hyvä!) ollen sisältä mukavan pehmeä. Todella suklainen kakku, juuri niin kuin suklaakakun kuuluukin. Oma jälkiruokani oli valkosuklaaparfait, ihana valkosuklaajäädyke. Jäädykkeen kanssa tarjottiin paahdettua valkosuklaata ja ruusun terälehtiä. Napakymppi!


Minä tilasin tietysti myös jälkiruokaviinin ja yksi tilasi myös kahvin. Jälkiruokaviini oli Brauneberger Juffer-Sonnenuhr Riesling Auslese, tosi mainio viini olikin. Ihana päätös aterialle! Jälkiruokaviini tarjottiin lisäksi tosi kauniista lasista ja kahvikin ihanasta kupista. Kokonaisuudessaan mainio illallinen, jonka hinta oli mielestäni laatuun ja määrään nähden tosi kohtuullinen. Pidin kovasti simppeleistä, mutta tosi hyvin tehdyistä annoksista ja ravintolan miljööstä. Tänne palaan uudelleenkin ja suosittelen sinullekin!





 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger