2

Voipapu-lehtikaalilisuke kalalle

17. marraskuuta 2014

Viime aikoina on tullut syötyä yllättävän vähän lohta, kun on tullut tuhottua pakkasessa majailevia haukifileitä. Pitkästä aikaa lohifile maistuikin siis tosi hyvältä! Lohi on aina ollut minulle sellainen pikaruoka, jota kokkaan silloin, kun en muutakaan keksi ja haluan saada ruoan nopeasti pöytään. Lohifileen kanssa on usein kyllä sellainen ongelma, että sille on tosi hankala keksiä mitään kiinnostavia lisukkeita - perunat ja avokadosalaatti ovat yleisimmät valintani, mutta alkavat aika nopeasti tympiä. Tällä kertaa tein kuitenkin lohifileen kaveriksi hiukan syksyisemmän lisukkeen jääkaapissa majailleesta lehtikaalista ja suosikkipavuistani eli voipavuista. 


Tässä lämpimässä lisukkeessa yhdistyy papujen tuhtius, lehtikaalin vihreä maku ja parmesaanin suolaisuus. Lisuke on vähän kuin lämmin salaatti, mutta ei sitten kuitenkaan. Tälläiset lämpimät salaatin tapaiset ovat mainio valinta loppusyksyyn: ei liian tuhtia, mutta ei myöskään liian kevyttä. Lisuke valmistuu melkein samassa ajassa, kuin lohifile paistuu, joten se onkin ihanaa arkiruokaa. Vähän erilaista, mutta kuitenkin helposti valmistuvaa, monipuolista ja ennen kaikkea hyvää. 


Voipapu-lehtikaalilisuke kalalle

1 prk voipapuja
reilu kourallinen lehtikaalia
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
suolaa
pippuria 
pala parmesaania

paistettua kalaa, esim. lohta

Valuta pavut ja huuhtele ne. Revi lehtikaali pienemmiksi paloiksi ja hienonna kuorittu valkosipulin kynsi. Kuumenna pannulla reilu loraus oliiviöljyä ja lisää joukkoon valkosipuli. Paahda valkosipulia miedolla lämmöllä hetki ja lisää sitten lehtikaali. Kun lehtikaali on nahistunut hieman, lisää vielä pavut. Kuumenna, mutta älä anna papujen muhjaantua liikaa. Lisää lopuksi suolaa ja pippuria ja raasta pinnalle vielä reilusti parmesaaniviipaleita. Tarjoa heti paistetun kalafileen kanssa.

0

Gastropub Rikhards

11. marraskuuta 2014

Kävin ystävieni kanssa kehuja saaneessa Gastropub Rikhardsissa reilu viikko sitten. Sisään astuessa ei oikein tiennyt, mitä ravintolalta odottaa, mutta kodikas tunnelma ja erinomainen ruoka kyllä saivat suun kääntymään hymyyn. Tuona arki-iltana ravintolassa oli melko vähän väkeä, mutta ehkä viikonloppuisin on täydempää?


Alkuruokina pöytään kannettiin kananmaksaleipää ja sinisimpukoita valkoviinikastikkeessa. Leipä oli reilun kokoinen ja siinä oli aika paljon maksaa päällä. Ystävä kehui leipää maukkaaksi. Minun (valtava) alkupalani sisälsi sinisimpukoita valkoviinisessä kastikkeessa, josta löytyi kermaa, pekonia ja valkosipulia. Voiko noilla aineksilla mennä pieleen? Simpukat olivat erinomaisia ja aika täyttäviä, kun lisukkeena oli vielä korillinen täydellisen rapeita ranskalaisia, paahdettua leipää, aiolia ja mausteista maapähkinäkastiketta. Tuo alkuruoka olisi jo itsessään riittänyt erinomaisesti ruoaksi minulle.


Ravintolan pubimaisen sisustuksen vastakohtana astiat olivat kuin mummolan kaapista kerättyjä: sekalainen kokoelma hauskoja, koristeellisia astioita. Aika kiva kontrasti ja ruoat kyllä olivat edukseen noilla astioilla. Pääruokina söimme hampurilaista, samaisia sinisimpukoita (vielä isompana annoksena) ja klassisia fish 'n' chipsejä. Hampurilainen näytti erittäin herkulliselta ja laadukkaista raaka-aineista tehdyltä. Fish and chipsit olivat myös herkullisia, mutta ehkä nuo alun simpukat veivät kuitenkin niistä voiton. Plussaa annos saa rapeista ranskalaisista, joita sai dipata viinietiikkaan ja pinnaltaan rapeista ja sisältä pehmeistä kalapaloista. Ruokien kanssa nautimme mainiota rieslingiä, joka toimi hyvin sekä alku- että pääruokien parina. 


Jälkiruoaksi tyydyin itse noiden valtavien annosten päälle vain jälkiruokaviiniin. Tarjoilijan suosituksesta valitsin italialaisen Il Falchetto Brachetto d'Acquin, joka olikin hyvin erilainen kuin aiemmin maistamani jälkiruokaviinit. Viini oli ensinnäkin punaista ja makeaa, mutta kuitenkin tosi hapokasta - hapoiltaan ihan kuin olisi limua juonut. Tykkäsin! 


Maisteltiin pöydässämme myös niitä varsinaisia jälkiruokia: belgialaista vohvelia vaniljajäätelön ja karamellisoitujen pähkinöiden kera sekä sitruuna tonicia shiso-lehtien kanssa. Ensimmäinen oli juuri niin tuhtia kuin kuvitella saattaa ja erinomaisen näköinen annos. Toinen annos taas oli erittäin raikas annos. Kiva, kun listalla on erilaisia jälkiruokiakin!



Paikan tunnelma oli kiva ja ruoat olivat tosi hyviä. Hintataso on ehkä hiukan tavallista pubiruokaa kalliimpaa, mutta annokset olivat sitten tosi reilun kokoisia, eli mielestäni hinta-laatusuhde oli aika mainio. Listalta löytyi kyllä niin monta houkuttelevan kuuloista annosta, että vain yhden valitseminen olisi todella vaikeaa! Voi siis olla, että itsekin palaan vielä maistelemaan listaa läpi uudemman kerran! 

2

Salaatti karamellisoiduista punajuurista

8. marraskuuta 2014

Pidän punajuurista niiden monipuolisuuden ja erikoisen, mutta ihanan maun vuoksi. Tänä syksynä olen kokkaillut punajuurista jo borssikeittoa ja punajuurihummusta, mutta tällä kertaa tein punajuurista sitä, mitä niistä useimmiten tulee tehtyä: salaattia. Punajuuret sopivat erinomaisen hyvin salaattiin ja ne ovat kaiken lisäksi suorastaan naurettavan edullisia. Punajuuret ovat maukkaita näin loppusyksyllä ja koko talven ajan.

Tällä kertaa korostin punajuurten omaa makeaa makua entisestään karamellisoimalla ne. Pieni karamellikerros punajuurilohkojen pinnassa ei maistunut yhtään liian makealta, vaan juuri sopivan sokeriselta tuomaan punajuurten oman maun esiin. Idea punajuurten karamellisoinnista tuli tästä reseptistä, mutta muuten sovelsin reseptiä ihan oman mieleni mukaan. Olen aiemmin usein yhdistänyt punajuuren vuohenjuustoon (nämä kaksi ovat kieltämättä mainio pari!), mutta tällä kertaa nappasin kaupasta punajuurten kaveriksi fetaa, joka toimi myös erittäin hyvin makeiden punajuurten vastaparina suolaisuudellaan. Lämpimänä tarjoiltavat punajuurilohkot saavat salaatin maistumaan tuhdilta, mutta todellisuudessa salaatti on aika kevyt - lukuun ottamatta karamellisointia ja fetaa. Jos löydät kaupasta keltaisia punajuuria tai raitajuuria, nekin sopivat tähän salaattiin mainiosti ja tuovat hiukan erilaista ulkonäköä, mutta ainakaan minä en kovin usein noita kaupasta löydä.


Salaatti karamellisoiduista punajuurista

 500 g punajuuria
kourallinen siemeniä (esim. pinjansiemeniä ja seesaminsiemeniä) 
salaattia 
fetaa

0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
suolaa
pippuria

50 g voita
0,5 dl sokeria
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu

Paloittele punajuuret ja keitä palat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Paahda siemenet kuivalla pannulla. Valmista kastike sekoittamalla oliiviöljyyn sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna pannulla voi. Kippaa sekaan sokeri, appelsiinin raastettu kuori ja mehu. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes seos karamellisoituu ja sakenee. Nosta karamelli pois liedeltä ja kumoa lämpimät punajuurilohkot karamellin sekaan, sekoita ja anna jäähtyä hiukan. Pese punajuurten maustuessa salaatti ja mausta kastikkeella. Asettele salaatti lautasille ja kippaa perään punajuurilohkot. Ripottele pinnalle paahdetut siemenet ja murusteltua fetaa. Tarjoa lämpimänä!
 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger