0

Lasagne ja pastaviinisuositus

28. heinäkuuta 2016

Kokkasin pitkästä aikaa lasagnea pitkän kaavan mukaan ja koska sen seuraan valittu viini sopi niin hienosti pastaruoan kanssa, ajattelin vinkata siitä teillekin. Maahantuojalta maisteluun saatu Trifula-viini* valikoitui pariksi lasagnelle, sillä sen kehuttiin sopivan hyvin pastaruokien pariksi. Koska syyskuun alussa on tiedossa matka Italian Piemonteen, tuon alueen viinit ovat jo tovin kiinnostaneet sillä ajatuksella, että jotain niistä ehkä pääsee maistelemaan paikan päällekin. Piemonten alueen viineistä erityisesti barbaresco (joka valmistetaan nebbiolo-rypäleestä) ja barbera ovat olleet suosikkejani. Tästä viinistä löytyy noita molempia rypäleitä ja lisäksi vielä dolcettoa ja pinot noiria, joka on myös ollut viime aikojen suosikkirypäleitä. Rypälesekoitus on kiva yhdistelmä voimakkaampia rypäleitä ja kevyempää pinot noiria, kokonaisuus onkin juuri sopivan marjainen ja kevyt pastaruokien kaveriksi. Viini maksaa Alkossa vain alle yhdeksän euroa, joten tästä tuli heittämällä oma arkipunaviinisuosikkini. Pullo on helppo löytää ja muistaa etiketin koiran perusteella. Olen kuullut huhua, että Suomessa menisi parhaiten kaupaksi viinit, joiden etiketissä on joku eläin - hauska ajatus minusta, vaikka itse harvoin valitsenkaan viiniä etiketin perusteella.


Lasagnen tekeminen kestää oman aikansa, mutta maku palkitsee. Lasagnea kannattaa tehdä kerralla jättisuuri annos, koska se vain paranee lämmitettäessä. Lasagnesta saa mehukkaan sopivalla määrällä tomaatti- ja juustokastiketta. Mitä pidempään tomaattikastiketta on haudutettu, sitä parempaa se on. Omaan versiooni käytän yleensä Muttin tomaattisäilykkeitä, jotka ovat mielestäni parhaan makuisia. Toinen tärkeä ainesosa lasagnessa on tietysti juusto: sitä pitää olla reilusti! Omaan versiooni tykkään laittaa parmesaania ja mozzarellaa. Tuorepastalevyt pysyvät pehmeämpinä paistettaessa, mutta maussa ei juurikaan ole eroa kuivattuihin versioihin verrattuna, joten voit käyttää kumpia tahansa. Kuivattuja on pienemmissäkin kaupoissa aina saatavilla. Lasagnea on kiva laittaa vieraille, kuten minä tällä kertaa tein, koska kaikki vieraat ovat aina otettuja suuritöisen lasagnen syömisestä!
 

Lasagne

oliiviöljyä 
4 valkosipulin kynttä
1 sipuli
  2 tlk tomaattimurskaa
3 dl vettä
ripaus sokeria
tuoretta basilikaa
kuivattua oreganoa
suolaa
pippuria

400 g jauhelihaa 

40 g voita
  0,75 dl vehnäjauhoja
 0,75 l täysmaitoa 
parmesaania 
suolaa
pippuria

pastalevyjä
 2 mozzarellapalloa
2 dl parmesaaniraastetta

Aloita tomaattikastikkeen tekemisellä. Kuori ja pilko sipulit. Kuumenna isossa kattilassa oliiviöljy ja lisää sipulit, kuullota sipuleita hetki. Lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet, anna kiehua hiljaa parin tunnin ajan. Lisää tarvittaessa vettä. 

Valmista sitten béchamel-kastike: sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon jauhot. Kypsennä hetki, mutta älä anna ruskistua. Kaada joukkoon lämmitetty maito tilkka kerrallaan. Sekoita kastiketta, kunnes se on suurustunut. Lisää parmesaani ja mausteet.

Viimeistele bolognesekastike ruskistamalla jauheliha paistinpannulla ja lisäämällä se sitten tomaattikastikkeen joukkoon. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä ison vuoan pohjalle kerros béchamel-kastiketta. Lado päälle kerros pastalevyjä. Kaada sitten päälle ohut kerros bolognesea ja béchamel-kastiketta. Lisää päälle mozzarellaa. Jatka kerroksia niin kauan, kun täytteitä riittää ja jätä viimeiseen kerroksene pastalevyt, béchamel-kastiketta ja mozzarellaa sekä parmesaania. Paista uunissa 45 minuttia. Anna vetäytyä 10 minuuttia ja herkuttele! 

*viini saatu maahantuojalta

1

Porvoon Cafe Postres

26. heinäkuuta 2016

Olin pari viikkoa kesälomalla ja siinä samalla myös blogi hiukan huomaamatta lomaili. Oli liian kiire juosta metsässä sienten, lakkojen, mustikoiden ja vadelmien perässä, yrittää naarata kaloja, grillata ja saunoa. Nyt on kuitenkin taas palattu hetkeksi arkeen ja blogin pariin.

Lomalla kävin pikaisella visiitillä Porvoossa mummoni ja äitini kanssa. Siinäpä ihana kaupunki, jossa pitäisi käydä useamminkin, kun pääkaupunkiseudulta on sinne niin lyhyt matka. Pitää varmaan tehdä syksyllä vielä uusi Porvoon reissu iltasella ja käydä testaamassa joku ihanista ravintolavaihtoehdoista. Kävimme kohtuu uudessa Cafe Postresissa, joka on avattu entisen ravintola Timbaalin tiloihin yhdessä Meat District -ravintolan kanssa. Tällä kertaa ei ehditty testaamaan ravintolan puolta, vaikka sekin kyllä kovasti houkuttelisi listan perusteella. 
 
Ihanasti sisustetussa tilavassa kahvilassa keskellä Porvoon vanhaa kaupunkia söimme kevyeksi lounaaksi valtavan savulohileivän, pekonipiiraan ja savulohisalaatin. Päälle kahvit, macaronit ja paikan itse tehtyä jäätelöä. Otinpa loman kunniaksi myös lasillisen proseccoa. 


Lohi taisi olla paikan päällä savustettua, niin tuoretta ja ihanan savuista se oli. Harvoin saa noin hyvän makuista savulohta. Salaatissa oli lohen lisäksi uusia perunoita, kananmunia ja salaattia - kivan ruokaisa yhdistelmä, myös kotona pitäisi käyttää enemmän perunoita salaateissa Myös kastike oli mainio. Savulohileivässä oli lohitäytteen lisäksi kesäsipulia ja sämpyläkin taisi olla paikan päällä  tehty. Teen kesäisin usein vastaavaa lohitäytettä graavikalasta, mutta pitänee testata lämminsavulohellakin, niin herkullinen yhdistelmä oli. 

 
Tarjolla olisi ollut monenmoista makeaa leivonnaista, mutta oma valintani kohdistui kahvilan itse tehtyihin artesaanijäätelöihin. Pohdin hetken kahvi- ja pistaasimakujen välillä, mutta päädyin sitten pistaasiin, jota harvemmin Suomessa tulee vastaan. Päätös oli oikea, sillä äitini maistamassa kahvijäätelössä kahvi maistui vain ujosti, mutta oma pistaasijäätelöni oli heittämällä parasta Suomessa syömääni jäätelöä. Voimakas pistaasin maku sopii vain niin hyvin kermaiseen jäätelöön. Nyt odotan entistä enemmän syksyn Italian reissua ja kaikkia niitä ihania gelatoja!  

4

Salmorejo

13. heinäkuuta 2016

Olen aiemmin kokkaillut gazpachoa, mutta kevään Kanarian reissulla vastaan tuli sen maalaisserkku salmorejo. Myös salmorejo on kylmänä tarjottava tomaattikeitto, jossa maistuu valkosipuli. Siihen tulee kuitenkin gazpachosta poiketen lisäksi leipää ja se tarjotaan ruokaisammin yleensä keitetyn kananmunan kanssa, kuten meillä pinaattikeitto. Toinen yleinen lisukevaihtoehto on serranokinkku. 

Leipä antaa keitolle rakennetta ja ruokaisuutta, tavallaan suurustaa sen. Tämä keitto maistuu gazpachoa kermaisemmalta, vaikkei siihen kermaa tulekaan. Tomaatti maistuu vahvasti ja sen makua korostaa uskomattoman hienosti sherryviinietikka, hyvä oliiviöljy ja valkosipuli. Nyt on paras aika tehdä tätä keittoa, kun kotimaiset tomaatit ovat erityisen maukkaita (ja halpoja). Salmorejo on kesäruokaa parhaimmillaan - valmistuu nopeasti, on kylmää ja raikasta ja maistuu taivaalliselta! Kaveriksi hyvää leipää ja ihana kesälounas on valmis! 


Salmorejo

1 kg kypsiä tomaatteja
vaaleaa leipää
1 valkosipulin kynsi
1 rkl sherryviinietikkaa
suolaa
oliiviöljyä

kypsäksi keitettyjä kananmunia
serranokinkkua

Leikkaa leivästä kuori pois ja liota sisusta kylmässä vedessä vartti. 

Kalttaa tomaatit: tee tomaatteihin ristiviillot ja upota tomaatit vajaaksi minuutiksi kiehuvaan veteen. Poista sitten tomaateista kuoret ja siemenet ja lohko tomaatit karkeasti. Laita blenderiin ja anna sen käydä hetki. Puristele leivästä ylimääräinen vesi pois ja laita tomaattien kanssa blenderiin. Lisää kuorittu valkosipulin kynsi, sherryviinietikka ja suola. Sekoita blenderillä. Lisää oliiviöljyä vähän kerrallaan välillä blenderillä sekoittaen, kunnes keitto on koostumukseltaan sopivan paksua ja sileää. Anna keiton jäähtyä jääkaapissa vähintään pari tuntia. 

Tarjoa keitettyjen kananmunien ja serranokinkun sekä hyvän vaalean leivän kera. Päälle voit lorauttaa vielä hiukan hyvää oliiviöljyä. 
 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger