20. heinäkuuta 2014

Mansikka-vuohenjuustobruchetat

Kesäisin tulee usein suosittua helppoja, nopeita ja raikkaita ruokia, joista nämä mansikka-vuohenjuustobruchetat ovat hyvä esimerkki. Yksinkertaisissa leivissä mansikoiden makeus yhdistyy pehmeään vuohenjuustoon ja kirpeään rucolaan. Kokonaisuuden kruunaa vielä loraus balsamicoa. Bruchetoissa yksinkertaiset maut ja hyvä leipä ovat avainsanoja. Näistä voi tehdä hiukan isompia versioita kevyeksi lounaaksi tai välipalaksi, tai sitten ihan pieniä leipäsiä juhlatarjottaviksi. Juhlissa nämä sopivat varmasti tosi hyvin esimerkiksi alkukuohuvan kumppaniksi - ovat lisäksi niin kauniita, että vieraat ovat varmasti otettuja, vaikka helppohan nämä on väkertää kasaan. Mansikat ovat vielä hetken parhaimmillaan, joten äkkiä litra mansikoita torilta ja näitä leipiä tekemään! 


Mansikka-vuohenjuustobruchetat

kourallinen mansikoita
 kourallinen rucolaa
4 viipaletta hyvää vaaleaa leipää
2 rkl pehmeää vuohenjuustoa
suolaa
pippuria
balsamicoa

Pese mansikat ja rucola. Viipaloi mansikat. Paahda leivät ja voitele ne vuohenjuustolla. Lisää pinnalle rucolaa ja viipaloidut mansikat. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta päälle vielä hiukan balsamicoa. Tarjoa heti! 

14. heinäkuuta 2014

Kesäkeitto leipäjuustolla

Kesäkeitto nähtiin jo viime kesänä blogissa, mutta kokkailen sitä kyllä kesäisin useamminkin. Söin alkukesästä lounaallakin kesäkeittoa, mutta siinä oli sellainen pikku twisti, että sen päälle oli lisäksi laitettu leipäjuustoa. Mikä kuningasidea! Tuoreista, raikkaista kasviksista kermaan keitetty keitto ja pehmeä leipäjuusto sopivat ällistyttävän hyvin toisilleen. Leipäjuusto oli jo lapsena suurta herkkuani ja olisin voinut syödä sitä koko siivun yksin (no, myönnettäköön, että tekisin sen nytkin!). Söin tätä keittoa itse tällä kertaa kaksi lautasellista, koska sekä keitto että juusto ovat enemmän kuin mieleeni ja yhdessä vielä enemmän kuin osiensa summa! 

Keitto saa leipäjuustosta hiukan ruokaisamman fiiliksen. Kesäkeitto on siitä hieno, että siihen voi valita juuri sellaiset kasvikset, mistä itse pitää ja mitkä sattuvat olemaan parhaimmillaan: minulla oli viime vuoden tapaan uusia perunoita, naattiporkkanoita, kukkakaalia, kesäsipulia ja herneitä. Tykkään keittää keiton pienessä määrässä vettä ja lisätä lopuksi kunnollista kuohukermaa joukkoon. Kasviksia ei missään nimessä kannata keittää liian pehmeiksi, vaan kannattaa jättää niihin hiukan purutuntumaa, ettei keitosta tule liian mössöistä. En myöskään tykkää kuoria perunoita ja porkkanoita - niiden ohuet kuoret vain tuovat keittoon hiukan rustiikkisutta. Toki voit halutessasi myös kuoria ne! Keiton päälle vielä leipäjuustoa ja lehtipersiljaa, niin avot! Muista maustaa keitto reilusti suolalla, jotta siitä ei tule mautonta! 


Kesäkeitto leipäjuustolla

300 g uusia perunoita
3 kpl naattiporkkanoita
puolikas kukkakaali
1 kesäsipuli varsineen
200 g herneitä
2 dl kuohukermaa
puoli pakettia leipäjuustoa
lehtipersiljaa
suolaa
pippuria

Pese perunat, porkkanat ja kukkakaali. Pilko kasvikset. Keitä kasviksia hetki vedessä. Silppua tällä välin kesäsipuli ja kuori herneet. Kun kasvikset ovat juuri ja juuri kypsiä, lisää kesäsipulisilppu kuoritut herneet. Kaada joukkoon kerma ja kiehauta nopeasti. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile keitto leipäjuustopalasten ja lehtipersiljan kera.

6. heinäkuuta 2014

Ravintola Muru

Kävin jo monta viikkoa sitten työkaverien kanssa ravintola Murussa syömässä. Olen kirjoitellut täällä samojen omistajien Pastiksesta ja Kaartin Hodarista & Hummerista, mutta Murusta ei ole ollut yhtään juttua, vaikka olenkin siellä jo monta kertaa käynyt. Muru hurmaa ystävällisellä, rennolla palvelulla ja ihanalla tunnelmalla, jonkalaista en Helsingistä oikein muualta ole löytänyt. Tämän päälle vielä huippuhyvä, perinteisestä ranskalaisesta keittiöstä ammentava ruoka, niin ei voi olla kuin tyytyväinen.


Alkuun pöytään kannettiin rapeakuorista, tuoretta leipää tapenaden kera. Olisin voinut syödä tuon koko korillisen yksin, mutta hillitsin itseni, niin muillekin jäi vähän...  Alkuun join kuohuvaa, jonka nimen onnistuin jo unohtamaan. Jotain cavaa se oli, erittäin hyvää sellaista. Osa porukasta joi alkoholitonta Lehtikuohua, josta pitivät niin paljon, että meinasivat tyystin vaihtaa alkoholillisen version siihen.


Pääruoaksi puolet seurueesta tilasi päivän kalaa, joka oli siikaa. Rapeakuorisen siian seurana taisi olla parsaa ja gnoccheja. Puolet seurueesta (minäkin) taas tilasi karitsaa kahdella tapaa. Karitsaa oli lautasella kareena ja ylikypsänä niskana, lisäksi korvasieniä, hernepyrettä ja jumalaista kastiketta. Olisin voinut nuolla lautasen, niin hyvä liha-annos tuo oli! Karitsan kanssa suositeltiin tuota kuvassakin näkyvää Crozes-Hermitagen Silene-nimistä syrahia - aivan erinomainen viini karitsa-annoksen pariksi. Juuri sopivan pehmeä, tumman marjainen ja ryhdikäs, mutta kuitenkin niin, ettei se jyrännyt karitsan herkkää makua alleen vaan antoi sen loistaa. Pitänee maistella ranskalaisia syraheita vaihteeksi enemmänkin! Viiniä ei luonnollisestikaan löydy Alkon valikoimista.


Jälkiruoissa seurueemme jakautui useampaan osaan: yksi tilasi limepossetin, jonka kanssa tarjoiltiin mansikkasorbettia, yksi tilasi suklaafondantin vuohenmaitojäätelöllä ja minä päädyin kauden makuihin valitsemalla raparperiannoksen.  


Limeposset oli kuulemma tosi raikas, suklaafondant taas juuri niin tuhti ja syntinen kuin sen kuuluukin. Raparperiannos marenkeineen oli hyvä, mutta ehkä hieman yllätyksetön. Tuo keksi oli lisäksi vähän turha ja aika kuiva. Cappuchino toimi annoksen parina hienosti.


Kokonaisuutena Muru on ihana paikka, jossa ruokalista vaihtuu usein eikä siihen ehdi kyllästyä. Ruoka tehdään huolella ja sen maistaa annoksista. Viinisuositukset ovat usein älyttömän hyviä ja suositellut viinit osuvat sekä omaan makuhermooni että ruoan kanssa yksiin paremmin kuin olisin voinut toivoakaan. Hinta-laatusuhde on erinomainen tässä ravintolassa. Pöytää voi olla välillä vaikea saada, mutta toisaalta välillä voi päästä helpostikin (arkisin). Kannattaa käydä, jos paikka on vielä testaamatta!

4. heinäkuuta 2014

Raparperimehu

Jatketaan vielä raparperilinjalla: tein raparperista myös kokeiluluontoisesti mehua. Mehu syntyi simppelisti keittämällä pilkottuja raparperin varsia vedessä ja lisäämällä seokseen vähän sokeria. Tein mehun vähän tunnepohjalta, en siis mitannut määriä. Kannattaakin tehdä mehu maistelemalla oman fiiliksen mukaan: reilusti raparperia, niin saa runsaan maun ja sokeria sen verran, kuin tykkää makeasta. Raparperia ei kannata kuoria, sillä mehu saa värinsä nimenomaan kuoresta, vaan pestä varret vain huolellisesti.

Mehusta tuli omaan makuuni hurjan hyvää: makeaa, mutta raparperin ansiosta myös kirpeää. Ja miten ihanan väristä! Tätä voisi tehdä pakkaseen talvea varten - mehun kirkas väri ja raikas maku piristäsivät varmasti talven pimeydessä. Mehua voisi hyvin tuunata maustamalla sen esimerkiksi kanelilla tai kardemummalla (pidän kovasti raparperin ja pehmeiden mausteiden yhdistelmästä), mutta päätin näin ensimmäisellä kerralla pitää maut simppeleinä ja pysyä vain raparperin omassa maussa pyöristäen sitä hiukan sokerilla. Seuraavaan erään kokeilen varmasti jotain mausteita!


Raparperimehu

n. 500 g raparperin varsia
n. 1,5 l litraa vettä
2 dl ruokokidesokeria

Pese raparperin varret huolellisesti ja pilko ne muutaman sentin pituisiksi paloiksi (älä kuori raparpereja). Laita pilkotut raparperit veteen, kiehauta ja anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet ja luovuttaneet värinsä vedelle. Lisää sokeri. Anna porista vielä kymmenisen minuuttia. Siivilöi sitten raparperin palat mehusta pois, painele kaikki neste massasta talteen. Pullota mehu desinfioituihin pulloihin ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa ja nauti kylmänä! 

1. heinäkuuta 2014

Rapukakut, kurkku-fenkolisalaatti ja korianterimajoneesi

Vaikka en päässytkään tämän vuoden Taste of Helsinkiin, seurailin siellä tarjolla olevia annoksia ja mieleen jäi erityisesti ravintola Emon listalla ollut annos, jossa pinnaltaan rapeiksi paistetut rapukakut oli yhdistetty kurkku-fenkolisalaattiin ja korianterimajoneesiin. Koska yhdistelmä kuulosti niin herkulliselta, päätin kokeilla annosta kotonakin. 

Sovelsin tietysti ohjetta normaaliin tapaani. Rapukakkuihin oli alkuperäisessä ohjeessa sisällytetty kaikkea hauesta paahdettuun paprikaan, mutta minä tein näistä sellaisen hiukan karsitun version ja käytin massaan pelkästään joki- ja katkarapuja, kermaa sekä mausteita. Pehmeä murekemassa saa pinnalleen leivityksen, jolloin itse massa pysyy myös paistamisen jälkeen pehmeänä ja saa hiukan kontrastia rapeasta pinnasta. Leivitykseen käytin tietysti uusinta suosikkiani eli pankojauhoja. Mausteina massassa oli reilusti tuoretta korianteria, vähän valkosipulia ja limen sekä sitruunan raastettua kuorta sekä hiukan niiden mehua. 


Alkuperäisessä ohjeessa kastike on kermaviilipohjainen, mutta minä halusin ehdottomasti tehdä sen majoneesiin, joten surautin vain sauvasekoittimella valmismajoneesin joukkoon reilusti tuoretta korianteria ja ripauksen suolaa. Rapukakkujen lisäksi annoksen kylkeen tuli raikas kurkku-fenkolisalaatti, jota sitäkin tuunasin hiukan aasialaisempaan suuntaan. Alkuperäisen ohjeen korianterin lisäksi heitin joukkoon myös vähän chiliä ja limen kuorta sekä mehua. Salaatti raikastikin kokonaisuutta huikeasti. 

Kokonaisuus oli tosi maistuva: sisältä pehmoinen ja ulkoa rapea, maukas rapukakku, täyteläinen, voimakkaasti korianterilta maistuva majoneesi ja raikas, rapsakka salaatti. Todella onnistunut kokeilu siis. En tiedä, miksi ei ole aiemmin tullut mieleen tehdä ravuista pihvejä, kun pidän kuitenkin kovasti kalapihveistä ja rapukakuista olen haaveillut moneen kertaan, olen vain ajatellut homman olevan jotenkin paljon hankalampaa enkä ole ajatellut sen onnistuvan ihan joki- ja katkaravuista (olen ajatellut pihveihin tarvittavan jotain kiinteälihaisempaa rapua, kuten taskurapua tai muuta sellaista). Näihin saa kuitenkin ainekset mistä tahansa lähikaupasta ja valmistaminen on melkein yhtä helppoa kuin jauhelihapihvien, joten suosittelen kyllä näitä kaikille! 


Rapukakut, kurkku-fenkolisalaatti ja korianterimajoneesi

250 g joki- ja katkarapuja
1 dl kuohukermaa
puolikas valkosipulin kynsi
puolikas nippu korianteria
1 lime
1 sitruuna
suolaa
vehnäjauhoja
1 kananmuna
pankojauhoja
rypsiöljyä

1 dl majoneesia
puolikas nippu korianteria

puolikas fenkoli
puolikas kurkku
1 lime
puolikas nippu korianteria
1 mieto chili
oliiviöljyä
suolaa

Hienonna joki- ja katkaravut. Lisää kylmien rapujen joukkoon ohuena nauhana kerma koko ajan massaa sekoittaen. Hienonna valkosipulin kynsi ja korianteri. Lisää massan joukkoon. Raasta limen ja sitruunan kuoret, lisää ne ja hiukan molempien mehua suolan kanssa massan joukkoon. Muotoile massasta pihvejä. 

Leivitä pihvit: pyörittämällä niitä ensin vehnäjauhoissa, sitten rikki hakatussa kananmunassa ja sitten vielä pankojauhoissa. Paista kakut kuumassa öljyssä pinnalta kauniin ruskeiksi. 

Laita majoneesi, korianteri ja ripaus suolaa kulhoon ja sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Laita jääkaappiin tekeytymään. 

Viipaloi puolikas fenkoli ohuiksi viipaleiksi ja laita viipaleet hetkeksi jääveteen. Leikkaa kurkku ohuiksi viipaleiksi. Hienonna korianteri ja chili. Ota fenkoli pois jäävedestä ja sekoita salaatin ainekset keskenään. Raasta yhden limen kuori ja purista sen mehu salaatin joukkoon. Lisää loraus oliiviöljyä ja ripaus suolaa, sekoita ja tarkista maku. 

Tarjoa rapukakut salaatin ja majoneesin kanssa. Koristele annokset vielä limelohkoilla ja tuoreella korianterilla.

30. kesäkuuta 2014

Kookosmaito-nektariinimehujäät

Vaikka keli ei juuri nyt olekaan kovin kesäinen, luvattuja helteitä jo odotellen tässä mukava resepti hiukan terveellisempään, kuumalla ilmalla mukavasti viilentävään jälkiruokaan. Vaikka jäätelö onkin hyvää, ei sitä viitsi kuitenkaan ihan joka päivä syödä - niihin päiviin sopivat mainiosti nämä kookosmaitoon tehdyt nektariinimehujäät. Kookosmaito antaa näille kivan pehmeän maun ja nektariini taas tuo hedelmäistä raikkautta. Laitoin joukkoon hiukan vaniljasokeria tuomaan makeutta ja makua, mutta sen voi korvata myös vaniljalla tai jättää kokonaan pois! Nektariiniviipaleet näyttävät ihanilta valmiissa mehujäissä. Näitä voi soveltaa käyttäen melkein mitä vain hedelmiä tai marjoja: esimerkiksi vadelmista tai kiiveistä saisi sekä kauniita että maistuvia mehujäitä.


Näiden valmistaminen on simppeliä kuin mikä: sekoita kookosmaitoon hiukan vaniljasokeria, kaada seos mehujäämuotteihin (älä kaada muotteja ihan täyteen) ja lisää perään muutama siivu paloitellusta nektariinista. Iske muotit pakkaseen muutamaksi tunniksi, sitten ei muuta kuin herkuttelemaan! 


23. kesäkuuta 2014

Boulevard Socialin ja Gaijinin kesämakuja

Sain muutama viikko sitten kutsun saapua maistelemaan Boulevard Socialin ja Gaijinin kesäherkkuja. Tälläisestä kutsusta on vaikea kieltäytyä, onhan samojen omistajien Farang keikkunut jo pitkään suosikkiravintoloideni listalla. Aiemmat postaukseni ravintoloista löydät Boulevard Socialista täältä ja Gaijinista täältä. Kuten aiemmista postauksista huomaa, on Farang ollut ehdoton suosikkini näistä kolmesta, mutta toki kaikista löytyy herkullisia annoksia ja jotain sellaista, jonka vuoksi voin kaikkia kolmea ravintolaa suositella. Kaikissa näissä ravintoloissa tarjoillaan maistelumenuita ja herkullisia drinkkejä. Tarkoituksena oli tällä kertaa maistella ravintoloiden listoilta löytyviä pikkusyötäviä, joita voi maistella terasseillakin. Tällä kertaa Suomen kesä näytti taas sään puolelta vaihtelevaisuutensa, ja terassiherkut nautittiin sateen vuoksi kuitenkin sisätiloissa.


Aloitimme Boulevard Socialin puolelta tsatziki-stan-drinkeillä, joissa oli jogurttia, kurkkua ja sitruunaa. Erikoinen, mutta todella raikas ja maistuva drinkki! Jogurtti toimi drinkissä erittäin hyvin, tälläisiähän voisi tehdä hyvin kotonakin! Mukana illallisella olivat myös Winestate Oy:n edustajat, jotka esittelivät muutamaa viiniä ja kertoilivat niistä hiukan taustatietoja. Ensin maistelimme Gerard Bertrandin Gris Blanc -roseeviiniä, joka oli yllätyksekseni erittäin hyvää - yllätys tämä oli siksi, etten ole yleensä ollut mikään roseeviinien ystävä. Totesimme sitten, että todennäköisesti tämä johtuu siitä, etten vain ole maistanut hyvää roseeviiniä. Jos totta puhutaan, olen kyllä aika harvoin roseeta maistellutkin. Ehkä siitä tulee tämän kesän suosikkijuomani! Tämä Gris Blanc oli kuivaa, mutta kuitenkin hedelmäistä, ihan täydellinen kesäpäivän viini, joka toimii ainakin äyriäisten ja edustajan mukaan myös sieniruokien kanssa. Sieniruoan parina on ehdottomasti roseeta testattava! Tätä saa Alkosta kohtuulliseen 12,5 €:n pullohintaan, mutta tämä kuuluu tilausvalikoimaan ja kerralla pitää tilata kuusi pulloa. 


Kun viini oli saatu laseihin, aloitimme syömisen kolmella suolaisella snacksilla. Ensin pöytään kannettiin vihreä gazpacho rapujen kera, päällä vielä basilikacreme. Gazpacho kaadettiin rapujen päälle vasta pöydässä. Ihanan raikas gazpacho on ikuinen kesäsuosikkini ja olisinkin voinut syödä tätäkin monta kulhollista. Erinomainen yhdistelmä tuon roseeviinin kanssa!


Seuraava annos olivat pienet lammaskebabit, jossa vartaiden päällä oli korianteria ja harissamajoneesia. Majoneesin mausteisuus toimi erittäin hyvin lammaskebabin seurana, pidin myös näistä kovasti! Viimeinen annos jätti ehkä sitten hiukan kylmäksi: pienet kanapizzat, joissa oli mozzarellaa ja rakuuna-sitruunakastiketta. Ei mielestäni mikään erikoinen annos, sillä pohja oli pehmoinen eikä kana itsessään ollut kovin maukasta.


Jälkiruoat sitten viimeistelivät makunautinnon: ensin ravintolassa itse tehtyä softista ja sitten päälle vielä lemon pie marrakesch. Softismaut vaihtuvat viikoittain, tällä kertaa tarjolla oli suklaa-lakritsisoftis. Minä en yleensä ole lakritsin ystävä, mutta tällä kertaa sen mieto maku yhdistettynä suklaaseen rokkasi kyllä ihan täysillä. Juuri sopivan pieni, makea softis oli ihanaa. Sitruunarahkan, marengin, sablekakun, suolakaramellin ja paahdetun seesami-maitojäätelön yhdistelmä toimi myös älyttömän hyvin. Sitruunan kirpeys, karamellin makeus, suola, jäätelön kylmyys, marengin ja keksipohjan rapeus... Tässä jälkiruoassa pelattiin huolella tekstuureilla ja eri mauilla. Erinomaisen hyvää! 


Seuraavaksi siirryimme lyhyen matkan Gaijinin puolelle ja aloitimme alusta. Alkuun raikas herushinki-drinkki, jossa oli kurkkumehua, minttua, limemehua, inkivääriä ja giniä. Tälläisiä(kin) on pakko tehdä kesälomalla! Lisäksi maistelimme sakea (jonka nimi ei kyllä jäänyt mieleen). Sakessa maistui ja tuoksui voimakkaasti esimerkiksi banaani, joka ei ensimmäisenä sakesta ainakaan minulle tule mieleen. Sakea oli jännittävä maistella, mutta ei tämä maistelu kyllä minua vieläkään saken ystäväksi tehnyt. Viininä maistelimme Dr. Loosenin Dr. L Rieslingiä. Olen hiukan alkanut ottaa etäisyyttä rieslingeihin, kun niiden joukosta löytyy myös paljon keskinkertaisia viinejä, mutta täytyy sanoa, että tämä oli kyllä erinomaisen hyvää ja olisin hypännyt suoraa päätä Alkoon ostamaan tätä pari pulloa, jos tämä valikoimista löytyisi (eipä tietenkään löydy). Viini oli kuiva ja ihanan mineraalinen pitkällä jälkimaulla. Juuri sellainen, kuin hyvän rieslingin mielestäni pitääkin!


Ensimmäiseksi suolaiseksi ruoaksi Gaijinin puolella tarjottiin ihania pork buneja, joissa oli pehmeää leipää, porsaankylkeä, kimchimajoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Höttöisen pehmeä leipä, makea ja pehmeä porsaankylki sekä tulinen majoneesi toimivat erinomaisesti yhdessä, tämä on kaikista Gaijinin annoksista mieleenpainuvin. Toisena suolaisena ruokana tarjottiin yakitori-kanaa, joka on siis makeassa soijassa marinoitua, grillattua kanaa. Annoksen päällä oli jännittävää chilistä tehtyä heinää, joka näytti vaikuttavalta, mutta ei kyllä maistunut erityisesti miltään. Itse kanavarras oli ihan OK, mutta tuon possubunin jälkeen aika mitäänsanomaton. 


Lopuksi vielä pari jälkiruokaa, jos ei vielä saatu makeannälkää tyydytettyä! Ensin sake blueberry -annos, jossa oli sake-mustikkasorbettia, sitruunalla maustettua valkosuklaamoussea, marinoitua mustikkaa ja sake-hyytelöä. Valkosuklaamousse oli tässä annoksessa hyvää, mutta mustikka ja sake jotenkin tunkkaista yhdessä. Erityisesti ihmetytti tuo hyytelö - inhottava, kova hyytelö jäi ainakin minulla lautaselle. Tämän jälkeen hiukan parempi misojuustokakku ja raparperia, jossa oli misolla maustettu juustokakku (näytti muuten ihan minivoileipäkakulta!), vaniljalla marinoitua raparperia, shisoa ja raparperi-shisosorbettia. Tämä oli ihan jees, mutta ei mikään tajunnanräjäyttävä annos - kokonaisuudessaan aika makea ja liian mössöinen annos. Boulevard Socialin jälkiruoat olivat omaan makuuni paljon parempia - jotenkin nämä olivat vain makeita, eivätkä maut olleet muuten niin hyviä. Ylipäänsä Boulevard Social oli mielestäni parempi tällä kertaa!


Lopuksi saimme vielä matkaan Gaijinin keittokirjat, joten varmasti samoissa makumaailmoissa tullaan pyörimään kotikeittiössäkin - aion testata ainakin muutamia drinkkejä ja noita ihania pork buneja! Oli kyllä kiva päästä maistelemaan menuja läpi, molemmissa ravintoloissa kun oli ihan nappeja annoksia, joita olisi kiva syödä uudelleenkin. Suosittelen siis suuntaamaan aurinkoisena päivänä jommankumman ravintolan terassille ja tilaamaan kylmää juomaa ja hyvää ruokaa!