0

Thaityyliset hölskytyskurkut ja kesäruokaa

27. heinäkuuta 2014

Perinteiset hölskytyskurkut saivat hiukan erilaisen vivahteen, kun lisäsin niiden joukkoon tillin sijaan chiliä, korianteria ja inkivääriä. Kurkuista tulee parempia, mikäli ne tekee avomaankurkuista, mutta tavallinenkin kurkku kelpaa.

Hölskytyskurkut pääsivät pöytään simppelin paistetun kuhan, uusien perunoiden, voin ja yksinkertaisen kaalisalaatin kanssa. Täydellistä kesäruokaa! Juuri nyt ei jaksa tämän monimutkaisempaa ruokaa tehdäkään, saati sitten syödä. 


Thaityyliset hölskytyskurkut

puolikas tavallinen kurkku tai kaksi avomaankurkkua
puolikas mieto chili
hiukan tuoretta korianteria
pala inkivääriä
 1 rkl etikkaa
suolaa
sokeria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi. Hienonna chili, korianteri ja kuorittu inkivääri. Sekoita kurkkuviipaleet, chili, korianteri ja inkivääri kulhossa. Lisää etikka, suola ja sokeri. Sulje kulhon kansi ja hölskytä hetki. Tarkista sitten maku. Annan kurkkujen vetäytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

0

Grilliribsit, itse tehty grillauskastike ja salaatti vesimelonista, mintusta ja fetasta

25. heinäkuuta 2014

Olen syönyt koko heinäkuun pelkkää grilliruokaa ja nopeasti valmistuvia, raikkaita salaatteja. Tällä kertaa grilliin eksyi porsaan ribsejä, joille keittelin itse savuisen chilikastikkeen Onko nälkä? -blogin ohjeeseen löyhästi nojaten. Yksinkertaistin reseptiä reilusti, kun en viitsinyt mökille ostaa koko arsenaalia kaikenlaisia mausteita ja kastikkeita, joita käyttäisin vain hippusen. Nappasin reseptistä siis suuret suuntaviivat ja sovelsin loput. Olennaisimmat maut sain aikaan yhdistämällä kokista, chiliä, savupaprikaa, tomaattimurskaa ja viskiä. Soosista tuli aika mainio, joskin lihat olisivat saaneet ehkä maustua siinä yön yli - kesällä ei vain jotenkin riitä motivaatiota suunnitella ruokaa niin paljon etukäteen. 


Lihat kypsyivät ensin pari tuntia uunissa ja sen jälkeen grillasin niihin vielä miedolla lämmöllä rapean paistopinnan valellen niitä samalla tuolla kastikkeella. Näiden syöminen on sotkuista, mutta silti kivaa puuhaa. Ribsien tulee olla niin ylikypsiä, että ne hajoavat sormiin ja sulavat suuhun. Tuhdin lihan kaveriksi kaipasin jotain raikasta ja virkistävää salaattia, joka syntyi yhdistämällä simppelisti vesimelonia, fetaa ja minttua. Raikas vesimeloni, rasvainen ja suolainen feta sekä luonteikas minttu luovat ihanan kombinaation. Tuota salaattia voisi syödä tuollaisenaan kesällä vaikka koko ajan!


Grilliribsit ja savuchilikastike sekä salaatti vesimelonista, mintusta ja fetasta

300 g luullisia ribsejä per syöjä
1 kokonainen chili
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 tlk tomaattimurskaa 
2 dl coca colaa
1/2 dl ruokokidesokeria
1/2 dl valkoviinietikkaa
8 cl viskiä
1 rkl savupaprikajauhetta
suolaa
pippuria

1/4 vesimelonia
1 pkt fetaa
kourallinen minttua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Esikypsennä ribsejä uunissa 120 asteessa kaksi tuntia. Kaada ribsien päälle kastike ja anna maustua vähintään tunnin, mielellään yön yli.

Tee grillauskastike. Pilko chili, sipuli ja valkosipuli. Paista pilkotut ainekset tilkassa oliiviöljyä pehmeiksi. Lisää loput kastikkeen ainekset, kiehauta ja anna keittyä kasaan miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Soseuta ja siivilöi kastike.

Valmista tässä välissä salaatti pilkkomalla vesimeloni kuutioiksi, murustelemalla joukkoon feta ja hienontamalla sekaan vielä minttu. Mausta salaatti tilkalla oliiviöljyä ja ripauksella suolaa ja pippuria. Laita salaatti jääkaappiin odottamaan lihan valmistumista.

Grillaa lopuksi ribsien pinta rapeaksi ja tummaksi miedolla lämmöllä, valellen niitä koko ajan kastikkeella. Tarjoa ribsit raikkaan salaatin kanssa. Ribsit on parasta syödä sormin, joten varaa syöjille lautasliinoja!

6

Ravintola Kaskis

23. heinäkuuta 2014

Vietin taas kesäisen viikonlopun Turussa ja olin varannut jo myöhäiselle perjantai-illalle pöydän ravintola Kaskiksesta. Olin kuullut ravintolasta kehuja sieltä sun täältä ja nettisivujen perusteella paikka vaikutti kiinnostavalta. Enkä ollut yhtään väärässä: aivan mahtava illallinen sekä minun että kolmen seuralaiseni mielestä! En hetkeen ole Suomessa törmännyt näin aitoon ja kiinnostavaan ravintolaan. 

Ravintola sijaitsee Aurajoen rannasta hiukan sivussa, mäen päällä Kaskiksenkadulla. Sijainti vaikutti ensin hiukan oudolta, sillä ravintola on kerrostalon alakerran liiketilassa, hiukan sisäänvedettynä katuun nähden. Sijainti osoittautui kuitenkin mainioksi, kun ravintola ei ollut ihan tien vieressä vaan vähän rauhallisemmassa paikassa. Saapuessamme ravintola oli täynnä, vain varaamani pöytä oli tyhjänä. Varaus ravintolaan kannattaa tehdä ehdottomasti ja mielellään ajoissa, sillä paikka on usein täynnä - me saimme varattua samalla viikolla vielä perjantaiksi iltakymmeneksi pöydän, mutta lauantai näytti täyteen buukattua jo viikkoa ennen.

Ilta oli helteinen ja kauniisti sisustetussa, pienessä ravintolassa oli saapuessamme kova puheensorina ja todella kuuma. Koko pöytäseurue oli kovin nälkäinen, joten heitimme ruokatilaukset pikaisesti sisään ja tilasimme pullon kylmää valkoviiniä. Ravintolassa oli jollain tapaa todella poikkeuksellisen eurooppalainen tunnelma. Tarjoilija pysyi koko vierailumme ajan samana ja täytyy myöntää, etten muista milloin viimeksi (jos koskaan!) olen saanut niin sydämellistä, aitoa ja innostunutta palvelua kuin tuona iltana Kaskiksessa. Keittiön puolelta käytiin esittelemässä annokset, mikä oli mielestäni hauska vivahde: kokit kun ovat itse ehkä syvimmällä annoksissaan ja esittelivät jokaisen annoksen tarkasti sekä kaatoivat annosten kastikkeet niiden päälle vasta pöydässä. Yleensä keittiöhenkilökuntaa ei paljon salin puolella näe - pidin tästäkin yksityiskohdasta! 


Alkuun eteemme kannettiin pienissä snapsilaseissa keittiön tervehdyksenä porkkana-inkiväärimehua. Inkivääri korosti kivasti porkkanan makeutta ja tuo lasillinen sai minut taas haaveilemaan mehulingosta. Niin hyvää! Päätimme tilata pöytään pullollisen kohtuullisen hintaista Kranz-nimistä saksalaista rieslingiä, joka sopisi sitten kaikkien ruokien kanssa. Totesimme, ettei saksalainen riesling ole ikinä pettänyt, eikä se tehnyt sitä tälläkään kertaa: ihanan raikas ja mineraalinen viini, joka toimi sekä kala- että kukkoruoan parina mainiosti. Viinin lisäksi eteemme kannettiin itse tehtyä, vielä lämmintä focacciaa ja oliiviöljy-balsamicodippiä, joita oli kiva syödä pahimpaan nälkään ruokia odotellessamme. 


Alkuruoiksi valitsimme Kaskiksen oman version skagenista ja sokerisuolattua siikaa hiukan espanjalaisella vivahteella. Skagenissa oli itse leivottua, jumalaisen hyvää paahdettua saaristolaisleipää, katkaraputahnaa, mätiä, kurkkua, viiriäisen munia, tillikreemiä ja piimäkastike. Saaristolaisleivän salaisuus oli kuulemma kahvisiirappi - sitä testaan itsekin, kun seuraavan kerran teen saaristolaisleipää. Eihän tässä nyt mitään kovin erikoista ollut, mutta annos oli kyllä kevyesti paras koskaan syömäni versio toast skagenista, ja minä olen niitä skagenin ystävänä syönyt aika paljon. Yhdistelmä vain jotenkin toimi tosi hyvin, kaikki maut oli viilattu täydellisiksi.


Sokerisuolattu siika tarjoiltiin pata negra -kinkun, balsamico-kastikkeen, aiolin ja kinkkukrokettien kera. Erittäin tuoreen makuinen siika oli maustettu täydellisesti ja se suorastaan suli suuhun. Siika oli tosi herkkua pelkältäänkin, mutta kinkku, kroketit ja aioli muodostivat kyllä upean yhdistelmän. Alkuruoat tarjoiltiin valtavilta, kauniilta Iittalan Kastehelmi-lautasilta, jotka kyllä toivat annosten parhaat puolet esiin. Annokset ehkä näyttävät lautasten koon takia pieniltä, mutta olivat tosi reiluja! Tosin söimme kyllä kaiken viimeistä murua myöten - melkein olisi tehnyt mieli nuolla lautanen. 


Pääruokina söimme seesamiglaseerattua possunniskaa ja paksoita, paistettuja ahvenfileitä ja Viskilän tilan kukonpoikaa. Muut jatkoivat samalla valkoviinillä, mutta possunniskan kanssa tilattiin vielä tarjoilijan suosituksen perusteella Bassus pinot noiria. Yleensä herkän makuinen pinot noir ei ole kuulunut possunniskaa tilanneen suosikkeihin juuri keveytensä vuoksi, mutta tarjoilija kertoi sen olevan poikkeuksellisen tuhti pinot noiriksi. Suosituksen kuunteleminen kannatti, sillä viini oli upea: tarpeeksi rehevä ja hedelmäinen porsaalle ja aasialaisille mauille, mutta kuitenkin tyylikäs ja vivahteikas. Tätä saa Alkon tilausvalikoimastakin melko kohtuulliseen 27 €:n hintaan, joten voipi olla, että pitää syksyä odotellessa pistää tätä tilaukseen. Tarjoilija intoutui kertomaan viinistä ja sen tekijöistä enemmänkin ja me tietysti kuuntelimme tarkasti.


Possunniska-annoksen kanssa oli vähän sama ajatus kuin saksalaisen rieslinginkin kanssa: eihän 12 tuntia hautunut niska nyt vaan voi olla huonoa. Eihän se ollut! Valtavan lihapalan kanssa oli nälkäisellä miehelläkin tekemistä. Ihana pinnaltaan rapea lihapala oli sisältä superpehmeää ja mausteisen makeaa. Liha tarjoiltiin paksoin ja hienon liemen sekä erillisestä astiasta tarjotun riisin kera. Kerrassaan mainio annos! 

 
Seurueestamme yksi luotti kala-annokseen: reilu keko paistettuja, tuoreita ahvenfileitä herneiden, parsan, kylmäsavustetun hauen mädin ja inkiväärikastikkeen kanssa sekä vielä erikseen endiivisalaatti. Kalaa oli todella reilusti ja se oli paistettu pinnaltaan juuri sopivan rapeaksi. Kylmäsavustettu hauen mäti kohotutti kulmia pöydässämme, sillä emme ole koskaan hauen mätiä syöneet. Herkulliselta se kuitenkin maistui, joten sekin hyppäsi heti kokeilulistalle. Kokonaisuudessaan kala-annos oli herkullinen ja raikas. Myös tuo sivussa tarjottu endiivisalaatti oli herkullinen, joskin ehkä noin ison annoksen parina hieman turha. 


Itse valitsin pääruoaksi Viskilän tilan kukonpoikaa, maissikastiketta, linssejä, valkosipulipyrettä ja parmesaanipolentaa. Kukkoa oli annoksessa kolmella tapaa ja ne kaikki olivat erittäin hyvin valmistettuja ja maukkaita paloja. En yleensä tilaa mitään kanaruokaa ravintolassa, koska ne ovat lähes poikkeuksetta pettymyksiä, mutta tämä annos oli kyllä ihana. Kukon makua täydensivät suosikkini linssit, mieto mutta hyvä valkosipulipyre ja parmesaanipolenta. Kokonaisuutena erinomainen annos tämäkin! 


Pääruokien jälkeen mahamme olivat niin pinkeinä, ettemme millään jaksaneet enää syödä jälkiruokia. Harmi, sillä niitäkin olisi ollut tosi kiva maistaa - erityisesti sen viinilistalla majailleen sauternesin kanssa. Ensi kerralla sitten!

Ruokien hinnat olivat erittäin kohtuulliset: alkuruoat 10 €, pääruoat 19-25 € ja jälkiruoat 10 €. Sain viinien kanssa illalliseen kulutettua 45 € enkä olisi kyennyt syömään enää piiruakaan enempää. Viinilista oli myös erittäin kiinnostava ja monipuolinen sekä kohtuullisen hintainen. Illallisesta jäi sellainen tunne, että ravintolaa pyöritetään suurella sydämellä ja intohimolla. Käykää tekin ja ihastukaa!
 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger