0

Kesäkuun raaka-aineet

20. kesäkuuta 2016

Kesäkuun raaka-aineet ovat uudet perunat ja nokkonen. Kesäisin ruoanlaitto yksinkertaistuu ja suurin osa ruokalajeista koostuu lähinnä uusista perunoista ja kalasta tai lihasta tai vaihtoehtoisesti sesongin kasviksista koostuvasta salaatista. Mitään raskasta ei tee mieli syödä eikä mielenkiinto riitä kovin monimutkaisiin kokkailuihin, kun sen ajan voi viettää myös ulkona. 


Koko Suomi taitaa odottaa ensimmäisiä kotimaisia uusia perunoita kieli pitkällä. Kyllähän peruna on kesäisin varsinkin muutaman ensimmäisen annoksen ajan parhaimmillaan eikä kesällä paljon muuta tee mieli syödäkään. Olen syönyt uusia perunoita jo muutamaan otteeseen: sellaisenaan voinokareen kera, paistetun kalan lisukkeena ja skagen-tahnan kanssa. Näihin ei mitään erikoisempia reseptejä kaipaa, kunhan muistaa laittaa perunat vasta kiehuvaan veteen ja maustaa veden tillillä ja suolalla. Voin kera yksinkertaisen, nerokkaan herkullista!


Nokkosista en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kuin ne hyppäsivät kattilaan pikaista ryöppäystä varten. Nyt on vielä mahdollista napsia nuoria nokkosentaimia piiraisiin, lettuihin tai nokkospestoon, joten pidä kiirettä. Nokkosta voi käyttää pinaatin tapaan tosi monessa ruoassa, kunhan vain katsoo ettei kerää niitä teiden varsilta tai muuten saastuneista paikosta. Tällä kertaa tein nokkosista piiraan fetan kera ja siitä tulikin oikein herkullista - jaan reseptin kanssanne pian. 

4

Taste of Helsinki 2016

16. kesäkuuta 2016

Vuoden 2016 Taste of Helsinki on nyt polkaistu käyntiin ja minä olin tietysti kärppänä paikalla kaatosateesta huolimatta. Nostettiin ensin malja alkaville, jo viidensille festareille ja sen jälkeen yritin fiilistellä kesää kelin unohtaen Aperol Spritzin avulla. Vaikka varustus oli kunnossa - Goretex-kengät, vettäpitävä takki ja reppu sekä sateenvarjo - silti oli hiukan haasteita ruoan suojelemisessa, kuvaamisessa ja ennen kaikkea ruoan, juoman, sateenvarjon ja kameran samanaikaisessa käsittelyssä. 


Ehdittiin siskon kanssa maistella yhteensä kymmenen annosta, joissa oli hyviä ja vieläkin parempia. Fiiliksiäni ennakkomaistiaisista voit lukea täältä. Omasta mielestäni tässä oli testaamieni Taste of Helsinki -tapahtumien paras kattaus! Lähdimme liikkeelle Askin porsasannoksella, jossa oli lisäksi palsternakkaa ja sinappia. Possussa oli kiva savuinen maku ja sinappisoosi oli maukasta, mutta palsternakka ei mitään erityistä ja ehkä koko annos oli vähän turhan tavallinen. Askin risottoannos sientä ja riisiä oli selkeästi parempi - upean metsäinen ja pehmeä maku, lisäksi annos oli reilun kokoinen (toki myös ravintolan nimikkoannos eli hiukan tavallisia annoksia hintavampi).


Seuraavana testasimme Tallinnalaisen ravintola Ö:n koko listan läpi. Ensin nimikkoannos suolattua hirvenlihaa, mustavalkosipulikastiketta, villivalkosipulin versoja ja jäkälää. Todella raikas annos, joka oli kaunis kuin karkki. Ensimmäinen kerta, kun maistoin jäkälää, joka osoittautui mukavaksi rapeuttajaksi annokselle. Liha oli tässä todella raikasta ja maukasta. 


Toinen suolainen ruoka oli suolakuoressa kypsennettyä selleria, karamellisoitua voita, herakastiketta ja sellerin lehtiä. Todella erilainen annos kuin kaikki muut ja ihan parasta selleriä mitä olen ikinä syönyt. Erityisesti kastike teki vaikutuksen, mutta odotin tältä ehkä silti vähän enemmän. Jälkiruoka jätti kyllä täältä vähän kylmäksi - kolmesta maistellusta jälkiruoasta tämä oli heikoin lenkki. Raparperihilloke, suolaheinä, kuusenkerkkä ja tattarikrumble oli vähän ehkä mauton. Vaahto, hiukan raa'at ja kirpeät raparperit sekä turhan rapea krumble eivät valloittaneet, vaikka annos kuulostikin etukäteen mainiolta.


Tässä vaiheessa suurin nälkä oli selätetty ja jäimme pohtimaan seuraavia ruokalajeja. Hain viinitäydennystä eli lasiin roseeta Belmondon pisteeltä ja siirryimme seuraavaan ruokatelttaan. Maistelin safarilla jo ennakkoon Murun kanikrokettia, mutta risotto jäi vielä kummittelemaan mieleen. Parmesaanirisotto, etanat ja persiljaliemi - yksinkertainen, mutta älyttömän upean makuinen annos. Murulaiset hallitsevat risoton ja simppelin, herkullisen ruoan - tämä oli yksi illan suosikeista. 
 

Naapurista nappaimme aiempien vuosien suosikin eli Bistro o Matin haukiburgerin. Ja kyllä, supernätti annos oli kaikkien kehujen arvoinen! Pehmeä haukipihvi, täydellinen majoneesi, rapea briossileipä ja etikkakurkut... Täydellinen pieni purilainen. Enää tarvitsisi osata itse tehdä tuollaisia haukipihvejä!


Tähän väliin nappasimme jälkiruoan Hellalta & huoneelta: herukkapensas sisälsi herukanlehtivaahtoa, paahdettua valkosuklaata ja hapankermajäätelöä. Syötävät kukat ja ilmavan näköinen annos, todella herkän kaunis. Maku oli samanlainen kuin esillepano: ilmava, yllättävän makea, mutta herkän hienostunut. Paahdettu valkosuklaa toi kaivattua rakennetta. Lähes täydellinen jälkiruoka. Taisinpa nuolla tästä lautasen... Grönin kattaus oli myös vakuuttava. Suolaisena maistoimme grillattua ja karamellisoitua kesäsipulia, suolattua porsasta, vehnää ja savustettua luuydinkastiketta. Oi, mikä suolaporsas ja tuo kastike! Upea upea luuydinkastike kruunasi koko annoksen. Tämä oli kyllä melko suolainen kokonaisuus, mutta minua se ei häirinnyt.


Grönin jälkiruoka oli tapahtuman ykkössuosikkini: kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, kuusenkerkkäkinuskia ja ruista. Kuusenkerkkäkinuski! Mahtava keksintö. Jälkiruoka oli koottu puffet-tyyliseksi niin, että rapean pehmeiden ruiskeksien välissä oli kuusenkerkkäjäädyke ja tuo kinuski, annoksessa oli lisäksi kuusenoksa kerkkineen ihan sellaisenaan. Jos Hellan & huoneen jälkiruoka oli lähes täydellinen, tämä oli ihan täydellinen! Olisin voinut syödä noita kolme.


Tapahtuma on auki koko viikonlopun ja sateisesta säästä huolimatta tunnelma oli taas välitön ja ihana - jutustelimme alueella monen ruokia maistelemaan tulleen kanssa ja jaoimme suosituksia omista lemppareista. Menkäähän tekin testaamaan! 

* sisäänpääsyn, alkujuomat ja muutaman markan tarjosi Taste of Helsinki

0

Parvekepuutarha 2016

13. kesäkuuta 2016

Tänä vuonna päätin, etten panosta parvekepuutarhaan liikaa vaan hankin valmiita taimia ja pidän kokonaisuuden helppohoitoisena. Kasteluahan kasvit toki vaativat, mutta muuten näiden kanssa on toistaiseksi päässyt aika vähällä. Aiempien vuosien kasvatuksista voit lukea lisää kasvatus-tunnisteen alta. Parvekkeeni on lasitettu länsiparveke, joten lämpöä ja tuulensuojaa riittää kasveille ja aika moni kasvi menestyykin tuolla hyvin. Viime vuoden tapaan kirvoja ei sentään ole vielä näkynyt! 


Pääosa kasveista on isossa viljelylaatikossa, jossa kasvit pysyvät paremmin kosteina kuin pienemmissä ruukuissa. Pavut ja kurkut ovat omissa, reilun kokoisissa altakasteluruukuissa - niitä saa kyllä silti olla aika usein kastelemassa. Nämä kasvavat vasten viime vuonna ostettuja säleikköjä ja ovatkin lähteneet lämpimien säiden takia aika nopeasti kasvamaan. Papuja on sekä vihreitä että liiloja salkopapuja, liilat jo kukkivatkin. Kurkut ovat vanhoja avomaan kurkun siemenistä kasvatettuja taimia, jotka kiipeilevät kyllä aktiivisesti jo papuja vasten ylemmäs. 


Isossa viljelylaatikossa olen soveltanut viime vuoden tapaan kumppanuuskasviajattelua ja olen istuttanut esimerkiksi tomaatit, basilikan ja ruohosipulin vierekkäin, koska ne viihtyvät paremmin näin. Ainakin basilika on tykännyt tomaatin kyljessä olosta ja kasvattaa syötyjen lehtien tilalle tuota pikaa aina uudet lehdet. Chilejä valitsin kaksi erilaista tainta, joista toisessa on upean sinertävät lehdet. Nämä taimet kasvavat kyllä sen verran hitaasti, ettei niiden osalta taida olla toivoa sadosta.


Tomaatteja hankin kolme erilaista tainta - yhden amppelitomaatin, yhden kirsikkatomaatin ja yhden keltaisen tomaatin. Kaikki kukkivat, mutta yksikään ei ole suostunut ravistelusta huolimatta kasvattamaan kukkien tilalle vielä varsinaisia tomaatteja. Ehkä muutaman viikon päästä. En ole myöskään tukenut tomaatteja mitenkään, kun ne tuntuvat pysyvän pystyssä itsekseenkin, vaikka aika korkeita jo ovatkin. 


Lisäksi laitoin viime vuotiset tomaatin siemenet multaan ja nuokin taimet ovat jo kohtalaisen kokoisia, mutta tuskin niistä tänä vuonna mitään satoa ehtii saada. Tomaatin taimien viereen laitoin samettikukan taimia, josko niiden avulla saisi kirvoja kaikkoamaan. Nämä kaikki pitäisi vielä siirtää tuohon isompaan laatikkoon, koska taimikasvatuslaatikko kuivuu noin sekunnissa tuollaisella taimimäärällä. Sivuun istutin myös pinaattia ja rucolaa, mutta ne eivät ole oikein lähteneet kasvamaan. 

 
Käytetyimpiä ja samalla satoisimpia kasveja ovat parvekkeellani aiempina vuosina olleet yrtit, joten tälläkin kertaa niitä on paljon. Minttuja on kaksi erilaista, toinen vähän voimakkaamman makuinen. Miedompi on ollut laatikossa vähän pidempään ja on ehtinyt levitä älyttömän kokoiseksi puskaksi. Pidän kovasti mintun mausta, joten pitää aktiivisesti vain käyttää sitä! Ruohosipulit ovat aiemmilta vuosilta ja ne pärjäilevät ihan mainiosti, joskaan eivät kovin ahkerasti leviä. Oreganoja on pari puskaa, koska tykkään kuivata oreganoa talvea varten. Pitäisi noistakin kerätä jo ensimmäinen sato kuivumaan... Timjamia on myös yksi puska, vaikka se tuntuukin kasvavan paljon hitaammin kuin oregano. Parvekepuutarha on ihana - pieni hetki parvekkeella kasveja hoivatessa saa unohtamaan päivän kiireet.


 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger