23. huhtikuuta 2014

Gratinoidut sinisimpukat

Sinisimpukkakausi vetelee viimeisiään, se kun päättyy huhtikuun loppuun, joten olihan niitä vielä ehdittävä syömään. Syön sinisimpukkani useimmiten liemessä höyrytettyinä, mutta tällä kertaa halusin kokeilla gratinoituja simpukoita. Gratinoiduissa simpukoissa ei ole yhtä limainen suutuntuma, joten jos ei niin paljon välitä äyriäisistä, voi tykästyä näihin kovastikin. Minä ehkä kuitenkin suosin enemmän niitä ihanassa liemessä hauduteltuja versioita enemmän, pidän niin kovasti siitä liemestä ja niissä on hiukan vähemmän vaivaakin. Hyviä näistäkin kyllä tuli - pehmeät simpukat yhdistettynä suolaiseen juustoon ja rapeaan pankojauhoon on aika miellyttävä kokonaisuus. Yleisesti sinisimpukat ovat mielestäni aliarvostettuja, niitä kun saa aika edullisesti ja niiden valmistus on niin helppoa!


Tässä ohjeessa sinisimpukat keitettiin ensin liemessä ja sen jälkeen aseteltiin uunivuokaan ja niiden päälle lusikoitiin voista, valkosipulista ja yrteistä tahna sekä kuorrutettiin vielä koko komeus juustoraasteella. Hetki uunissa ja valmista!


Gratinoidut sinisimpukat

1 kg sinisimpukoita
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
vettä

1 dl pankojauhoja
100 g voita
2 valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia
pala parmesaania

Puhdista simpukat: huuhtele ne kylmällä vedellä ja vetäise niiden mahdolliset parrat napakalla kiskaisulla irti. Tarkista sitten simpukat kopauttamalla avoinaisia pöydän kulmaan - mikäli simpukka sulkeutuu, se on elossa. Heitä kaikki kuolleet simpukat pois.

Hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuullota sipuleita sitten hetki miedolla lämmöllä voissa. Lisää sipuleiden joukkoon sitten vesi ja kuumenna liemi kiehuvaksi. Lisää joukkoon simpukat ja anna niiden kiehua kannen alla vajaan viitisen minuuttia. Kaikkien simpukoiden ei tarvitse peittyä liemeen, sillä päällimmäiset kypsyvät höyryssä. Voit ravistella kattilaa keittämisen aikana, jotta lämpö jakautuu tasaisesti. Simpukat ovat kypsiä, kun ne ovat avautuneet. Heitä avautumattomat simpukat pois.

Kaada simpukoiden keittoliemi pois, jäähdytä simpukoita hieman ja napsauttele niistä ylimääräiset kuoret pois (jätä vain ne, joissa simpukan liha on kiinni). Asettele simpukat uunivuokaan. Tee maustetahna sekoittamalla pankojauhot, huoneenlämpöinen voi, hiennonnetut valkosipulin kynnet ja tuore timjami keskenään. Lusikoi tahna simpukoiden kuoriin. Raasta sitten pinnalle reilusti parmesaania. Kypsennä simpukoita uunissa noin 10 minuuttia - vain sen aikaa, kun voi ja juusto sulavat ja juusto saa hiukan väriä pintaansa. Tarjoa simpukat lämpiminä hyvän vaalean leivän kera.

19. huhtikuuta 2014

Tallinna - Ravintolat Cru ja Kohvik Moon

Kävin muutama viikko sitten minilomalla Tallinnassa ja reissun tärkeänä osana valkkasin tietysti etukäteen muutaman kiinnostavan ravintolan, jossa kävimme syömässä. Tallinnassa on edullisempaa syödä ravintolassa kuin Suomessa, joten varasin toiseksi ravintolaksi astetta paremman ravintola Crun ja toisen päivän lounaalle menimme paikallistenkin suosimaan Kohvik Mooniin

Saavuimme Cruhun perjantai-iltana puoli seitsemän aikoihin, jolloin ravintola oli vielä melko tyhjä - myöhemmin se toki alkoi täyttyä. Tunnelmallinen ravintola sijaitsee vanhassa rakennuksessa aivan Tallinnan vanhan kaupungin keskusaukion lähettyvillä. Sijainnin perusteella en poikkeaisi ravintolaan, sillä naapuruston ravintolat vaikuttavat kaikki lähinnä turistipaikoilta, joissa en mielelläni syö. Olin kuitenkin tutkinut Tallinnan ravintolatarjontaa etukäteen netistä ja Cru oli saanut kehuja ja sen ruokalista vaikutti kiinnostavalta. Meidät ohjattii ravintolan etupuolen saliin, joka oli korkea tila, jonka sisustusta oli pehmennetty paksuilla, korkeilla verhoilla. Päätimme syödä kolme ruokalajia ja ennen ensimmäistä ruokalajia tarjoilija toi keittiön tervehdyksenä pienet annokset, joissa oli kukkakaalia ja tryffeliä sekä villiyrttejä. Kukkakaali maistui ihanan pehmeältä, mutta tryffelin makua en annoksesta juurikaan erottanut. Keittiön tervehdyksen jälkeen pöytään kannettiin kahta eri leipää - toinen oli tummaa, maltaista ja pähkinäistä, hiukan makeaa leipää ja toinen juureen tehtyä vaalea, jossa oli sieniä. Molemmat leivät olivat tosi hyviä ja kivan erilaisia. Pitänee kotonakin leipoa vastaavanlaisia leipiä, erityisesti sienet vaalean leivän joukossa kiehtoivat.


Alkuruoaksi minä valitsin grillattua vuohenjuustoa ja vadelmia. Annos oli kaunis kuin koru, siinä oli tuoreiden vadelmien lisäksi vadelmahilloa, punajuurta, marenkia, ranskankermaa ja punaista sekä valkoista tomua. Vadelmat ja lämmin vuohenjuusto olivat aivan uskomattoman hieno makuyhdistelmä! Yhdistelmä on tosi simppeli, mutta kuitenkin yllättävä - pakko testata tätä kotonakin! Vuohenjuusto oli ilmeisesti jotain virolaista juustoa, maistui ehkä enemmän kotijuustolta kuin varsinaiselta vuohenjuustolta, mutta oli mielestäni kuitenkin hyvää.


Seuralaiseni valitsi alkuruoaksi savuankeriasta. Ankeriasta oli annoksessa reilusti ja se oli pehmeästi savustettu, savu ei siis maistunut liikaa. Ankerias sopii savustettavaksi erinomaisesti! Ankeriaan lisäksi annoksessa oli tillimajoneesia, rapeaksi paistettua tummaa leipää, marinoitua retiisiä ja fenkolia sekä jännittävä hyydytetty munankeltuainen. Annoksessa oli paljon eri osia, mutta kaikki toimivat yhdessä kauniisti. Piti ihan kysyä tarjoilijalta, miten tuo munankeltuainen oikein oli valmistettu, se kun oli kiinteää läpikotaisin, mutta maistui silti sellaiselta täydellisen löysältä munalta. Tarjoilija kertoi, että munankeltuaista on kypsennetty kädenlämpöisessä öljyssä tunti. Myös tätä on pakko testata kotona!


Minä valitsin pääruoaksi karitsaa sitruunaruoholla. Annoksessa oli pehmeän karitsan lisäksi metsäsieniä, pinaattimoussea, punajuurta ja sitruunaruoholiemi. Tarjoilijan suosituksesta join karitsan seurana herkkää ranskalaista pinot noiria, jonka kevyt maku sopikin yhtä lailla kevyen makuisen karitsan seuraan. Annos oli hyvä, liha oli mureaa ja maukasta, mutta ehkä liemi ja mousse olisiva voineet olla voimakkaammankin makuisia. Nyt annos jäi vähän liikaa ihan kivan puolelle mainion alkuruoan jälkeen. 

Seuralaiseni tilasi pääruoaksi hanhea, jonka seurana oli tattipuuroa, kurpitsamoussea, pihlajanmarjamarmeladia ja metsästäjän kastiketta. Hanhi oli samaa osastoa karitsan kanssa - ihan kiva, mutta se joki jäi uupumaan. Hanhi oli paistettu mukavan roseeksi ja kurpisamousse sopi sen kanssa yhteen, mutta tattipuuro oli hiukan outo: tatti siinä ei maistunut ja itse puuro oli vähän mautonta. Hanhen seurana seuralaiseni joi italialaista baroloa, joka oli ehkä hiukan liian tuhti pari hanhelle, vaikka muuten viini olikin maukasta.


Jälkiruokana jaoimme kerroskaramellileivoksen, jossa oli suklaata. Leivos tuotiin pöytään ja sen sisään kaadettiin kuuma karamelliliemi, joka sulatti suklaan pinnan leivoksen keskeltä. Leivoksen sisällä oli vadelmia. Tumma suklaa, karamelli ja vadelmat olivat aika tuhtia, mutta ihanaa jälkiruoaksi. Vei ainakin makeanhimon. Jälkiruoan seurana joimme ranskalaista sauternesia, joka olikin hieno päätös hyvälle aterialle. Illallinen kustansi juomineen yhteensä 90 €, joka oli mielestäni ruoan laatuun ja määrään nähden aika edullinen hinta. Vatsat täpötäysinä käpyttelimme sitten tyytyväisinä hotellillemme.


Lauantaina kävimme lounaalla kätevästi sataman lähellä sijaitsevassa Kohvik Moonissa. Paikka sijaitsee sen verran syrjässä, ettei sitä vahingossa varmaankaan löytäisi. Paikassa tarjotaan slaavilaistyylistä, rentoa ja reilua ruokaa. Etukäteen olin odottanut paikan itse tehtyjä piirakoita, joita oli netissä kehuttu, mutta ne olivatkin sitten lauantaina jo päässeet loppumaan, kun olimme paikan päällä vasta kolmen pintaan. Alkuruokana seuralaiseni söi tartarpihvin pikkelöityjen sienien ja briossin kanssa. Lihaa oli annoksessa reilusti ja se oli raikasta, mutta alkuruoaksi annos oli aikamoisen tuhti. Minä söin pelmenejä sieniliemessä - ne olivatkin hyviä, mutta ehkä olisin kaivannut täytteeksikin kevyempiä sieniä, sillä lihatäyte tuntui aika tuhdilta. Pelmenit tarjottiin kauniista pienestä vuoasta. Ehkä olisi naapuripöytään katsellessa pitänyt kuitenkin tilata niitä houkuttelevia blinejä, näyttivät tosi hyviltä ja naapuripöydässä hupenivat kyllä nopeasti!


Pääruoaksi seuralaiseni söi ankanrintaa ja hapankaalipiirakoita. Valtava annos, jossa ankka oli ehkä hiukan mautonta. Piirakat sen sijaan maistuivat seuralaiselle. Minä söin pääruokana kampaimpukoita, jotka yllätyksekseni tarjottiinkin tuollaisessa juustokuorrutteessa. Itse kampasimpukat olivat hyviä, mutta voimakas juusto kyllä pilasi kampasimpukoiden herkän maun. Hiukan outo oli myös kuorrutteen sisällä majaileva porkkanaraaste, joka tuntui erikoiselta ratkaisulta. Sen sijaan omenaa sisältävä raikas salaatti kyljessä oli oikein mainio!


Jälkiruoaksi söimme puoliksi pavlovan, jossa oli passionhedelmää ja tuoreita vadelmia - makeaa ja samalla raikasta! Minä tilasin viileän päivän lämmikkeeksi pannullisen earl grey -teetä, joka tarjottiin hunajan kera. Tee kruunasi jälkiruoan ja lämmitti ihanasti! Täällä lasku kipusi yllättäen aika lähelle Crun hintoja, joten kyllä suosisin ennemmin ehkä sitä. Kotoisa Kohvik Moon jäi ehkä hiukan vaisuksi, mutta tämä saattoi olla myös omista ruokavalinnoistamme kiinni. Kaiken kaikkiaan miniloma oli kyllä onnistunut myös kulinaristiselta näkökannalta!

17. huhtikuuta 2014

Valkosipulietanat ja Anakena Ona -valkoviini

Valkosipulietanat ovat maukasta ruokaa ja helpot valmistaa. Jotkut pitävät etanoita hiukan ällöttävinä, mutta kukapa voisi niitä vastustaa, kun ne on kypsennetty voiliemessä valkosipulin kera? Etanoita pitää kypsentää uunissa sen aikaa, että voi sulaa ja etanat pehmenevät - niiden ei siis kuulu maistua sitkeiltä. Olen tehnyt valkosipulietanoita aiemminkin, mutta näissä yhdistin voiseen valkosipuliliemeen persiljan sijaan ruohosipulia ja raastettua sitruunan kuorta, jotka raikastivatkin kivasti melko tuhtia voilientä. Etanoiden seurana avasin tämän keväisen parsakauden espanjalaisten parsojen voimin. Ehkä vähän liian aikaisin, mutta ei parsa-aika niin pitkä ole, että sitä voisi tieten tahtoen lyhentää! Parsan lisäksi etanoiden voiliemeen dippailtiin hyvää vaaleaa leipää. 


Ruoan seurana juotiin vaihteeksi valkoviiniä (kevät on selkeästi täällä, kun punaviini on vaihtunut taas valkoviiniin): chileläinen Anakena Ona Special Reserve Chardonnay Viognier Riesling oli aika mukavan hedelmäinen, mutta kuitenkin raikas viini, joka leikkasi kivasti etanoiden voiliemen täyteläisyyttä. En nykyään kovin usein tartu Alkossa chardonnay-pulloon, koska se on usein makuuni jotenkin liian tamminen ja tuhti. Tässä viinissä viognier ja riesling kuitenkin tasapainottavat viinin mukavasti, vaikka se toki edelleen on aika täyteläinen valkoviiniksi.


Valkosipulietanat ja parsaa

2 prk säilöttyjä isoja etanoita
150 g voita
4 valkosipulin kynttä 
1 sitruuna
tuoretta ruohosipulia
suolaa

1 nippu parsaa
hyvää vaaleaa leipää

Valuta etanat lävikössä ja huuhtele niitä hieman. Tee maustevoi sekoittamalla huoneenlämpöiseen voihin hienonnetut valkosipulin kynnet, raastettu sitruunan kuori, hienonnettu ruohosipuli ja suola. Maista seosta ja lisää tarvittaessa ainesosia niin, että ne ovat hyvässä tasapainossa. Laita etanat annosvuokiin ja lusikoi päälle maustevoi. Kypsennä etanoita uunissa noin 15 minuuttia, kunnes voi on sulanut ja etanat kypsyneet pehmeiksi.

Valmistele parsat poistamalla niistä puumainen osa (parsa katkeaa kevyesti taittamalla sopivasta kohdasta). Keitä parsoja reilussa suolatussa vedessä noin neljä minuuttia, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. 

Tarjoa etanat suoraan annosvuoissa parsan kera. Kata pöytään myös hyvää vaaleaa leipää, jota voi dipata etanoiden voiliemeen.

15. huhtikuuta 2014

Paremmat kananugetit ja hapanimeläkastike

En ole vuosiin syönyt kaupan valmiita kananugetteja, mutta kun Meidän Safkaa -ohjelmassa tehtiin kanafileistä paneroituja kanavartaita, jäin ihmettelemään, miksen ole sitä aiemmin keksinyt! Mikäli lapset tai puoliso vaativat kananugetteja, suosittelen ehdottomasti tekemään ennemmin näitä kuin ostamaan valmiita kaupasta, ovat aivan eri maailmasta! Kanafileet leikataan ohuemmiksi viipaleiksi ja paneroidaan pankojauhoja ja seesaminsiemeniä sisältävällä seoksella. Löysin vihdoin kauan etsimiäni pankojauhojakin: ne olivatkin kaupassa korppujauhohyllyn sijaan japanilaisten ruokien hyllyllä (siellä sushitarvikkeiden vierellä). Pankojauhot ovat siis karkeaa leivänsisusta, josta tulee hiukan rapsakampi kuorrutus. Nugettien tekeminen oli tosi helppoa ja niistä tuli tosi hyviä. Alunperin ohjelmassa tarjottiin kanan seurana wokattua paksoita, mutta minä tarjosin vain kaapista löytynyttä riisiä. Paksoi olisi tietysti hiukan raikkaampi seuralainen tuhdeille nugeteille.

Kanavartaiden seuraksi tein samaisesta ohjelmasta bongattua (toki hiukan sovelsin reseptiä) hapanimeläkastiketta, josta tuli sanalla sanoen täydellistä - aivan mahtavaa noiden nugettejen seurana. Suosittelen tekemään kastiketta ainakin tupla-annoksen, meillä lusikoitiin koko kastike kahteen pekkaan yhdellä aterialla, niin hyvää se oli. Alla oleva resepti on omien muokkausteni mukainen. 


Paremmat kananugetit ja hapanimeläkastike

2 kanafilettä
suolaa
pippuria
2 kananmunaa
1 dl pankojauhoja
1 dl seesaminsiemeniä
1-1,5 dl rypsiöljyä

2 valkosipulin kynttä 
2 rkl rypsiöljyä
noin 2 tl srirachaa
2 rkl tomaattipyrettä
1 dl vettä
0,5 dl riisiviinietikkaa
4 rkl sokeria
3 rkl soijakastiketta
(suolaa)

Hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota valkosipulia hetki rypsiöljyssä. Lisää loput kastikkeen aineet ja keitä kastiketta kokoon noin 10 minuuttia. Mausta kastike tarvittaessa suolalla. 

Leikkaa kanafileet pitkittäin neljäksi suikaleeksi. Mausta suikaleet suolalla ja pippurilla. Riko kananmunat lautaselle ja vispaa niiiden rakenne kevyesti rikki. Sekoita pankojauhot ja seesaminsiemenet keskenään toisella lautasella. Dippaa kanasuikaleet ensin kananmunassa ja sitten panko-seesaminsiemenseoksessa. 

Kuumenna rypsiöljy pannulla ja kypsennä suikaleet kuumassa öljyssä molemmin puolin, kunnes pinnat ovat saaneet kauniin värin (kestää ihan vain muutaman minuutin). Nosta valmiit nugetit talouspaperin päälle, jotta paperi imee niistä ylimääräisen öljyn pois. Tarjoa kananugetit hapanimeläkastikkeen ja riisin kera.

13. huhtikuuta 2014

Lohi-fenkolisalaatti

Kevään kausiruokapostauksessa oli puhetta raikkaan fenkolin käyttämisestä enemmän ja nyt teinkin siitä erinomaista salaattia. Salaatissa oli fenkolin seurana graavilohta ja paahdettuja perunoita - vähän niin kuin raikas peruna-lohisalaatti siis. Ihan täydellistä ruokaa näin keväälle, kun aurinko paistaa kirkkaasti ikkunasta sisään ja alkaa tehdä mieli syödä jotain raikkaampaa, mutta mitään kovin tuoretta ei vielä kaupasta löydy. Lisäksi salaatin kirkkaat sävyt piristävät mieltä.

Perunat paahdetaan lohkoina uunissa: niille tehdään kevyt mausteseos oliiviöljystä, suolasta ja raastetusta sitruunan kuoresta. Sitruunan kuori tuo perunoihin ihanan raikkaan vivahteen perunoihin. Fenkoli ja punasipuli marinoidaan kevyesti valkoviinietikasta, sokerista ja sitruunan mehusta tehdyssä liemessä. Tämä sekä pehmentää hieman niiden rakennetta että pyöristää molempien makua hiukan pehmeämmäksi. Lisäksi salaattiin tuo hiukan pippurista makua rucola ja raikkautta tuore tilli. Kastikkeeksi tein maut yhteen sitovan mietoa hunajasinappia ja raikasta sitruunaa sisältävän simppelin salaatinkastikkeen.


Lohi-fenkolisalaatti

4 keskikokoista perunaa
1 sitruuna
0,5 dl oliiviöljyä 
suolaa

2 pientä punasipulia
1/2 fenkoli
0,5 dl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria

rucolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl mietoa sinappia
suolaa
pippuria

1 pkt (150 g) graavilohta 
tuoretta tilliä

Pese perunat huolellisesti ja lohko ne. Sekoita perunoille kastike oliiviöljystä, yhden sitruunan raastetusta kuoresta ja suolasta. Kippaa perunat kastikkeen joukkoon ja sekoita kastike tasaisesti kaikille perunoille. Paahda perunalohkoja uunissa 200 asteesa noin puoli tuntia tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin ruskean sävyn pintaansa. Käännä perunalohkot paistamisen puolessa välissä, jotta lohkot ruskistuvat molemmilta puolilta. 

Kuori punasipuli. Viipaloi punasipuli ja fenkoli mahdollisimman ohuiksi puolirenkaiksi. Tee punasipulille ja fenkolille marinointiliemi valkoviinietikasta, sokerista ja puolikkaan sitruunan mehusta. Sekoita liemi tasaisesti puolirenkaiden joukkoon. Voit laittaa punasipulin ja fenkolin samaan kulhoon ja antaa niiden marinoitua sen aikaa, kun perunat paahtuvat. 

Tee sitten salaatinkastike sekoittamalla oliiviöljyn joukkoon sinappi, puolikkaan sitruunan mehu ja suolaa sekä pippuria. Pese rucola ja laita se kulhoon. Laita kulhoon rucolan joukkoon paahdetut perunat, marinoidut punasipulit ja fenkolit. Kaada seoksen joukkoon kastike ja sekoita.

Annostele salaatti lautasille. Rullaa graavilohi ruusuiksi salaatin päälle, hiennonna hiukan tilliä ja ripottele tilli vielä annosten päälle.

8. huhtikuuta 2014

Suomen paras kotiruoka -kilpailu: Kaali-possupata

 Osallistun tällä reseptillä Hyvää Suomesta ja ruoka.fi:n Suomen paras kotiruoka -kilpailuun. Reseptin toteuttamista olen varten olen saanut 10 €:n lahjakortin S-ryhmälle, jolla olen ostanut osan reseptin raaka-aineista. Kilpailussa haetaan Suomen parasta kotiruokaa ja annoksessa piti käyttää vähintään kolmea Hyvää Suomesta -tuotetta. Reseptiäni voi käydä äänestämässä klikkaamalla alla olevaa kuvaa!  

http://ruoka.fi/ruokajutut/hyvaa-suomesta/aanesta-suomen-paras-kotiruoka-ja-voita-100-euron-ravintolalahjakortti

Mikä minulle on suomalaista ruokaa? Minulle suomalaista ruokaa ovat monipuoliset lihatuotteet, kala, maitotuotteet, juurekset, sienet, marjat ja leivät. Lihaa löytyy suomesta monenlaista, mutta tyypillistä suomalaista lihaa ovat mielestäni nauta ja porsas, ei niinkään fileenä vaan ehkä enemmän muina ruhonosina. Esimerkiksi porsaan kyljykset, porsaan paistisuikaleet, jauhelihat ja erilaiset paistilihat. Myös erittäin maukasta kotimaista kalaa on aina syöty Suomessa paljon. Kotimaiset maitotuotteet ovat olleet osana ruokavaliotamme jo pitkään: maito, kerma, kermaviili, jogurtti ja erilaiset juustot. Esimerkkeinä herkullisista suomalaisista juustoista voisi mainita vaikkapa mustaleimaemmentalin tai jonkin kotimaisen pehmeän valkohomejuuston. Suomalaiseen ruokavalioon ovat myös aina kuuluneet erilaiset juurekset, joiden käytöstä on ehkä nykyään hiukan vieraannuttukin. Silti suomalaisten ruokapöytien ykkösraaka-aine lienee edelleen peruna. Perunan lisäksi hienoja juureksia ovat muun muassa porkkana, punajuuri, nauris ja lanttu. Sieniä kasvaa Suomen metsissä paljon ja niitä on aina kerätty myös paljon, harmi kyllä niitä myös mätänee vuosittain huimia määriä metsään. Suomalaisista sienistä esimerkiksi herkkutatit ovat erittäin arvostettuja Italiassa. Suomessa taas on totuttu syömään enemmän kantarelleja, suppilovahveroita ja erilaisia rouskuja. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet myös kovia marjastajia ja suomalaisista pakkasista löytyykin paljon puolukoita, mansikoita, vadelmia ja mustikoita, joskus lakkojakin. Suomalaiset marjat ovat syystäkin yksi ylpeydenaiheistamme. Leivän leipominen on myös yksi perinteisistä suomalaisista tavoista ja tuore ruisleipä onkin yksi mahtavia kotimaisia tuotteita. 


Mitä suomalainen ruoka sitten minulle merkitsee? Suomalainen ruoka merkitsee minulle puhtautta ja kotimaisen työn sekä luonnon arvostusta. Erityisen tärkeänä asiana pidän Suomen puhdasta luontoa ja arvostan sieltä saatavia raaka-aineita. Minä pyrin syömään mahdollisuuksien mukaan suomalaista, puhdasta, lisäaineetonta ruokaa sesonkeja seuraillen. Olen kokeileva luonne, joten testailen paljon myös muiden maiden ruokia, mutta koen kuitenkin suomalaisen ruoan tärkeimmäksi ja itselleni läheisimmäksi. Uskon, että kotona opetettu arvostus ruokaa kohtaan näkyy.

Kotiruoka on ruokaa, joka valmistetaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi raaka-aineistaan. Se on yksinkertaista, kulttuurille ominaista ruokaa. Vaikka monelle tulee suomalaisesta kotiruoasta mieleen perinteiset makaronilaatikot ja lihakastikkeet, en tällä kertaa lähtenyt toteuttamaan mitään näin perinteistä. Pyrin reseptilläni kuitenkin kunnioittamaan suomalaisia, laadukkaita raaka-aineita. Lisäksi keskityin siihen, ettei reseptin toteuttaminen olisi liian vaikeaa, vaan että se toisi suomalaiset tyypilliset maut helposti esiin. Suomalainen ruoka ei ole ikinä ollut kovin mausteista, joten keskityinkin reseptissäni tuomaan raaka-aineiden omia makuja esiin ilman suurta maustemäärää.

Valitsin raaka-aineikseni tähän reseptiin porsaan uunilihan, metsäsienet, kerman, timjamin ja kaalin. Jokainen näistä on yksinäänkin suomalaista ruokaa parhammillaan! Yhdistin raaka-aineiden parhaat puolet tuhtiin, lempeän makuiseen pataan. Tässä kaali-possupadassa makua antavat kotimaiset sienet ja mieto timjami. Suomalaiset ovat aina syöneet paljon pataruokia, varsinkin talvisin, joten se oli itsestään selvä valinta. Kotimaisista lihoista tyypillinen valinta on erilaiset porsaan patalihat, jotka ovat mietoja, mutta maukkaita varsinkin pidempään haudutettuina. Kaali on jäänyt viime vuosina ehkä liian vähälle huomiolle suomalaisissa keittiöissä, mutta se on edelleen maukas, edullinen ja todella monipuolinen raaka-aine. Metsäsienet edustavat minulle suomalaista ruokaa parhaimmillaan ja puhtaimmillaan, siksi halusin ne ehdottomasti pataan mukaan. Niiden maku sopiikin aromikkaaseen pataan erinomaisesti sitoen maut yhteen.


Kaali-possupata

800 g Atrian viljaporsaan uunilihaa*
voita
1/2 suomalainen Rainbow kaali*
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
2 suomalaista porkkanaa
2 dl kuivattuja suomalaisia suppilovahveroita
3 dl Ingman kuohukermaa*
Järvikylän tuoretta suomalaista timjamia*
suolaa ja pippuria

Kypsennä suolattu ja pippuroitu porsaan uuniliha ylikypsäksi uunissa. Nosta lämpötila ensin 250 asteeseen ja anna lihan pinnan ruskistua. Jatka sitten kypsentämistä 125 asteessa pari tuntia. Riivi liha pienemmiksi paloiksi ja hävitä luu sekä nahka.

Liota kuivattuja sieniä vedessä vähintään 15 minuuttia. Pilko kaali, sipulit ja porkkanat reilun kokoisiksi paloiksi. Paista kasvikset voissa ruskeiksi, lisää loppuvaiheessa myös sienet. Kippaa kasvikset pataan, lisää lihat ja kaada päälle kerma. Sekoita ja mausta reilulla tuoreella timjamilla sekä suolalla ja pippurilla. Kypsennä pataa uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarjoile lämpimänä! 

Tähdellä merkityt tuotteet ovat Hyvää Suomesta -tuotteita.

6. huhtikuuta 2014

Kausiruokaa - kevät

On taas aika käydä vähän läpi kausiruokia, tällä kertaa keväisiä sellaisia! Aiemmat kausiruokaa käsittelevät postaukseni löytyvät postaukseni voit lukea syksyn osalta täältä ja talven osalta täältä. Kun valo alkaa keväällä lisääntyä, myös innostus ruoanlaittoa kohtaan nousee taas kohisten! Osa näistä alla  listatuista kevään kausiruoista on mielestäni jo hiukan kesään kuuluvia ja osa taas selkeästi varhaisemman kevään juttuja, mutta niputetaan nyt kaikki yhteen!

Kevään sienet: korvasieni, kuivatut sienet, siitake, herkkusieni ja osterivinokas. Ei varmaan yllätä ketään, että olen innokas korvasienifani? Olen tehnyt niistä blogin puolellekin muhennosta, mutta yleensä saaliini on ollut kuitenkin kehnonlainen. Tänä vuonna pitää olla ajoissa paikalla ja jos metsästä ei löydy sieniä, pitää niitä hakea torilta. Kuivatut sienet kuuluvat normaaliin ruokavaliooni ympäri vuoden. Sen sijaan siitake, herkkusieni ja osterivinokas ovat jääneet vähemmälle käytölle, kun mielestäni Suomen metsäsienet maistuvat paljon paremmilta kuin hiukan mauttomat kasvatetut sienet. Löytyi blogista sentään grillattu sienipizza, jossa on hyödynnetty herkkusieniä. Syön kyllä kesäisin herkkusieniä muutenkin: grillattuina pekonikääreessä! Toki kaikkia blogin arkistoista löytyviä sieniresepteissä voi halutessaan korvata metsäsienet kasvatetuilla sienillä, mikäli ei metsäsieniä jostain syystä saa käsiinsä. 


Yrtit ikkunalaudalla. Minun keittiössäni yrtit ovat vakiovieraita ympäri vuoden, mutta toki talvella suosin kaupasta saatavia versioita, kun taas kesällä ja syksyllä olen yrttien suhteen omavaraisempi. Minulla kasvaa nytkin yrttejä ikkunalaudalla, mutta ei niin isoja, että niistä vielä mitään satoa saisi. Talven yli yrttini eivät ole selvinneet. Ehkäpä jonkinlaisen lisävalaistuksen avulla tämäkin voisi onnistua? Yrttireseptejä on blogini resepteistä noin joka toinen, mutta erityisen isossa asemassa yrtit ovat esimerkiksi vuohenjuustobruchettoissa ja vietnamilaisissa rullissa


Vihanneskrassi, auringonkukan versot ja herneenversot. Erilaisia versoja en ole kasvatellut tai kaupastakaan ostanut, mutta nyt kun asia tuli mieleen, miksi ei: versot korvaisivat näin keväällä rairuohon ja ne voisi sitten myös syödä. Pitäneekin laittaa krassit itämään!

Parsa, latva-artisokka ja fenkoli. Nämä kolme ovat suosikkejani! Parsakautta odotan jo innolla, parsaa laitan aina keväisin paljon ja syön sitä sitten melkein kyllästymiseen asti. Suosikkejani ovat jumalainen parsa-pekonipiirakka ja perinteinen parsaa hollandaise. Grillikeleillä syön usein myös pekoniin käärittyä grillattua parsaa. Latva-artisokkaa olen kotikeittiössä käyttänyt lähinnä purkkiversiona, koska tuore on usein aika hintavaa. Säilöttyjä artisokkia olen käyttänyt pestopastasalaattiin ja artisokkatahnaan. Otan kyllä tuoreiden artisokkien käyttämisen muistilistalle! Fenkolista oli puhetta jo silloin syksyn kausiruokapostauksessa, että sitä haluaisin käyttää enemmän. Olen kyllä bongaillut erilaisia fenkolireseptejä netistä, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi testata niistä mitään. Fenkoli on niin raikas, että se sopiikin oikein passelisti kevääseen ja aionkin siitä nyt tehdä jotain herkkua!


Varhaiskaali ja parsakaali. Varhaiskaalin ilmestyminen kauppoihin alkaa olla minulle melkein yhtä tärkeä juttu kuin parsakausi. Kokkailen varhaiskaalista yleensä jotan kaalisalaattia, vaikkapa tätä coleslawia. Tänä vuonna voisin kehitellä blogiin jonkun kevyemmän, raikkaamman varhaiskaalireseptin. Parsakaalia syön jonkin verran, mutta siitäkään ei ole blogiin asti päätynyt montaa kovin kiinnostavaa reseptiä: olen tehnyt siitä samantyylistä broccoli slawia kuin varhaiskaalistakin ja herkkuja tofunuudeleita. Ajatuksissa on ollut testata paahdettua parsakaalia paahdettujen pähkinöiden ja valkosipulin kera. 


Retiisi. En ole oikein ikinä pitänyt retiiseistä (ehkä tämä on joku jäänne lapsuudesta), mutta pitäisi varmaankin taas maistaa niitä, joko makuaisti olisi jo kehittynyt niin paljon. Ihastelen aina erilaisia retiisejä sisältäviä salaattireseptejä, joten sellaista voisin testata! Retiisit näyttävät niin kauniilta ohuiksi siivutettuina!

Kesäkurpitsa ja munakoiso. Kesäkurpitsaa ja munakoisoa käytän kyllä jonkin verran, mutta en missään kovin innovatiivisessa reseptissä. Munakoisosta olen tehnyt aika usein mozzarellan, tomaatin ja basilikan kanssa torneja ja munakoisotahnaa. Lisäksi olen käyttänyt sitä lasagnetyyppisessä ruoassa. Kesäkurpitsaa näkyi löytyvän blogin arkistosta vain kesäkeitosta, vaikka käytän sitäkin kyllä silloin tällöin. Ehkä pitäisi monipuolistaa näistäkin kokattavia reseptejä, molemmat kasvikset kun ovat ihania varsinkin tuoreina näin keväällä. 


Juurekset: lanttu, porkkana, punajuuri, peruna. Juurekset ovat kyllä käytössä keittiössäni, mutta edelleen niiden käyttöä voisi lisätä. Hankaluus tuntuu olevan ehkä eniten siinä, että en oikein tiedä, mihin juureksia yhdistäisi. Pidän kyllä paahdetuista juureksista, mutta ne tuntuvat aina kaipaavan seurakseen jotain muutakin. Punajuuria olen kyllä syönyt paljon salaatissa vuohenjuuston kera ja olenpa tehnyt niistä sosekeittoakin. Porkkanasta olen myös tehnyt ihania salaatteja ja olenpa käyttänyt sitä vietnamilaisissa ruoissakin, esimerkiksi näissä ihanissa bánh mi -leivissä. Lisäksi olen tehnyt sieni-juurespyttipannua. Pitää kyllä haastaa taas itseään kehittämään joku uusi hyvä juuresresepti! 


Kuivatut pavut. Kuivattujen papujen sijaan käytän usein säilöttyjä papuja, näissä ei mielestäni ole maussa niin isoa eroa, että jaksaisin kuivattuja papuja liotella ja keitellä.  Säilöttyjä papuja toki käytän kyllä vuoden ympäri. Viime aikoina on kyllä alkanut tuntua, että papureseptini toistavat aina samaa kaavaa. Pavuista pitäisi siis myös keksiä jotain uutta!

Sipuli, valkosipuli ja purjo. Käytän sipulia ja valkosipulia lähes päivittäin, mutta mitään niitä korostavaa ruokaa teen harvoin. Sipulikeitto on yksi talven lempiruokiani ja tovi sitten tein ihanaa paistosta purjosta. Myös sipulireseptejä olisi kiva kehittää lisää! 


Chili. Chiliä käytän myös melko paljon, mutta luonnollisestikaan se ei ole ollut pääosassa missään ruoassa. Näin kevään tullen on kyllä alkanut tehdä enemmän mieli mausteisia ruokia! Suosikkejani chiliruoista ovat vietnamilaiset rullat, guacamole ja ihanan lämmittävä kurpitsa-kookoskeitto.


Kevään kalat: hauki, lahna, silakka, ahven, särki, vimpa ja kuore. Kalaa olen viime aikoina syönyt ihan liian vähän, suurimpana syynä tähän ehkä kaupan kalatiskin kehno ja melko kallis tarjonta. Kesäisin syön paljon itse pyydettyä haukea ja kuhaa, mutta pitäisi varmaan opetella laittamaan ruokaa myös muista kaloista. Hauesta olen tehnyt pihvejä tartarkastikkeen kanssa ja hampurilaisen väliin. Silakkaa nyt saa aika hyvin kalatiskiltäkin, mutta itse en ole niin suuri silakan ystävä. Lahna on keväisin kuulemma erittäin hyvää, joten pitää muistaa virittää verkot heti, kun jäät ovat sulaneet ja tehdä jotain lahnaruokaa, ehkä savustettua lahnaa tai kokonaisena paistettua uunilahnaa. Vimpaan tai kuoreeseen en ole kaupan tiskillä törmännyt, joten niistä en osaa sanoa mitään. Olisi kyllä hienoa, jos kaupan tiskillekin saataisiin muitakin kaloja kuin lohifilettä. Erityisesti kaipailen noita edukkaampia kaloja ja tietysti tuoreita tapauksia. 


Pasta, quinoa, ohra, speltti, hirssi, tattari, riisi, couscous ja polenta. Pastaa, riisiä ja couscousta käytän aika paljon, mutta quinoa, speltti, hirssi ja polenta ovatkin sitten vieraampia. Couscousista olen tehnyt lähinnä ruokaisia salaatteja tyyliin jotain juustoa ja kasviksia couscousin seuraksi. Couscousia on minulla kyllä aina kaapissa ja pidän siitä, joten siitä voisinkin tehdä jotain vähän erilaista seuraavaksi! Quinoaa ja spelttiä minulta löytyy kyllä kaapista, mutta en ole tainnut kokata niistä mitään. Kokeilulistalle siis nekin! Tattarijauhoista olen tehnyt vain klassisia blinejä, mutta tattaria voi ilmeisesti käyttää myös riisin tapaan tai puurona. 
 
Kananmuna ja viiriäisenmuna. Kananmunia käytän ruoanlaitossa aika paljon, mutta viiriäisenmunia en kyllä ole koskaan ikinä kokannut. Pitääkin ottaa viiriäisenmunat kokeiluun! Kananmunaresepteistä suosikkini ovat munakokkeli ja pasta carbonara.


Erilaiset pähkinät: manteli, saksanpähkinä, hasselpähkinä, macadamiapähkinä, parapähkinä, pekaanipähkinä, cashewpähkinä ja maapähkinä. Erilaiset siemenet: seesaminsiemenet, auringonkukan siemenet, unikonsiemenet, pinjansiemenet ja pellavansiemenet. Pähkinöistä ja siementistä oli juttua jo aiemman talven kausiruokaa -postauksen yhteydessä - niitä käytetään keittiössäni paljon ympäri vuoden, mutta eivät ne varsinaisesti ole pääosassa missään ruoassa.

Raparperi. Raparperi menee minusta jo melkein enemmän kesän puolelle, mutta toki ne ensimmäisenä esiin punkevat pienet varret ovat aina parhaan makuisia. Yritän tänä vuonna muistaa pakastaa raparperia äidin jättipuskasta jo heti keväällä, sillä sitä on kiva käyttää kiisseleissä ja erilaisissa jälkiruoissa. Olen tehnyt raparperista ihanaa mausteista chutneytä (tätä on pakko saada taas heti jogurtin joukkoon, kun raparperit vain kypsyvät) ja raikasta raparperilimonadia. Raparperistä olisi ihana tehdä jotain jälkiruokaa!


Nokkonen ja pinaatti. Nokkosesta ja pinaatista voi tehdä aika samantyylisiä ruokia. Nokkosia ei ole blogissa nähty, vaikka muistan kyllä lapsena keräilleeni niitä ruokia varten, olisiko niistä tehty sitten nokkoskeittoa. Ensi kesänä on kyllä testattava ainakin nokkoslättyjä ja nokkosmuhennosta kalan kanssa. Nokkosta voi myös kuivattaa ja pakastaa - sisäinen säilöntäintoilijani heräsi heti, pitää olla heti ensimmäisten nokkosten ilmaantuessa hanskat kädessä niitä poimimassa! Pinaattia on sen sijaan näkynyt blogissa esimerkiksi sienitäytteisissä ricotta-pinaatticanneloneissa ja ihanissa feta-pinaattipiiraissa

Metsämansikka. Eivätkös metsämansikatkin kypsy vasta kesän puolella? No, näitä ei ole näkynyt blogissa, koska metsämansikat napsitaan tietysti tuoreeltaan suuhun siellä, missä ne sattuvat kasvamaan!

Aika pitkä listaus taas muistuttamaan keväällä parhaimmillaan olevista raaka-aineista, paljonhan tässä jäi taas itsellekin erilaista kokeiltavaa ja kokkailtavaa. Mikä on sinun suosikkisi kevään kausiraaka-aineista?