0

Salaatti paahdetuista kasviksista ja halloumista pestolla

5. elokuuta 2015

Tämän salaatin kyhäsin kasaan kolmen viikon mökkijakson viimeisenä päivänä, kun jääkaappia piti saada tyhjennettyä ja sieltä löytyi jos jonkinlaista jo parhaat päivänsä nähnyttä kasvista. Salaatista tuli kuitenkin niin hyvää, että on ihan pakko jakaa se täälläkin. En pidä ruoan poisheittämisestä, joten käytän kaikki jämät aina seuraaviin ruokiin, jos jotain sattuu jäämään. Tällä kertaa suunnittelin ihan rauhassa, mitä salaattiin laittaisin. Salaatin pohjan muodostivat hiukan nahistuneet kukkakaali ja porkkanat, jotka viipaloin, valelin harissaöljyllä ja paahdoin uunissa. Olen aiemminkin käyttänyt harissaa porkkanoiden maustamiseen, mutta pääosin kuitenkin keskittynyt sen käyttämiseen lihan ja kalan kanssa. Tällä kertaa harissalla maustetut kasvikset kuitenkin antoivat tähän salaattiin sen ihanan mausteisen maun ja ruokaisan fiiliksen.

Pilkoin salaatin joukkoon myös siskoni tuliaisina tuomaa, itse kasvatettua punamangoldia ja pari tomaattia. Lisää ruokaisuutta ja makua salaatti sai halloumista. Kaiken kruunuksi tein vielä peston basilikasta ja cashewpähkinöistä. Vaikka salaattiin tuli käytettyä kaikki jämät ja siinä tuntui olevan ihan liikaa komponentteja, jostain syystä sen maku oli kuitenkin yhdessä erittäin hyvä! Suolaista, makeaa, mausteista, kevyttä, tuhtia... Ihana yhdistelmä. Aion kokkailla vastaavaa sitten talven tullenkin, kun kaupasta saa pelkästään nuupahtaneita juureksia. Kesälläkin pitää välillä tuunata kasviksista niiden paremmat puolet esiin.


Salaatti paahdetuista kasviksista ja halloumista pestolla

puolikas kukkakaali
3 porkkanaa
harissatahnaa
oliiviöljyä

punamangoldia
3 tomaattia
 1/2 halloumi

kourallinen tuoretta basilikaa
1 valkosipulin kynsi
1 rkl cashewpähkinöitä
pala parmesaania raastettuna
oliiviöljyä
suolaa

Pilko kukkakaali ja kuoritut porkkanat. Levitä uunipellille ja valele oliiviöljyllä ohennetulla harissatahnalla. Paahda kasviksia uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes ne ovat juuri ja juuri kypsiä ja hiukan ruskettuneita. 

Pese punamangoldi ja revi pienemmäksi kulhoon. Pilko tomaatit ja heitä nekin kulhoon. Viipaloi halloumi. Valmista pesto: mittaa ainekset kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista halloumiviipaleet paistinpannulla pinnoiltaan ruskeiksi. Kokoa lopuksi salaatti: sekoita kulhoon tomaattien ja punamangoldin joukkoon kukkakaalit ja porkkanat. Lisää annosten päälle lopuksi halloumiviipaleet ja pesto.

0

Ravintola Sandro

4. elokuuta 2015

Olen kuullut paljon kehuja Sandrosta jo jonkin aikaa, mutta nyt vasta pääsin itsekin käymään siellä. Erityisiä kehuja on saanut paikan brunssi, mutta me kävimme testaamassa paikan illallisen Kalliossa eräänä sadepäivänä. Rennosti sisustettu paikka on kovin kutsuva ja siellä olisi mielellään istunut pidempäänkin. Pelkillä drinkeilläkin voisi käydä, niin mainio drinkkilista paikassa oli. Satuimme istumaan juuri drinkkimestarin tiskin vieressä - olikin aika kiva katsella, kun tyyppi vatkasi drinkkejä tauotta koko monituntisen illallisen ajan. Eikä ihme, sillä kaikki maistamamme drinkit olivat hyviä ja raikkaita! 


Simppeli hinnoittelu (drinkki kuin drinkki 10 €) ei helpottanut drinkin valitsemista. Testailimme eri drinkkejä illallisen aikana, koska välillä hyvät drinkit ovat mainio viinin korvike. En tietenkään enää yhtään muista drinkkien nimiä, mutta alkuun juotiin ainakin makea marjadrinkki ja tujumpi momo collins, jossa oli hauska vivahde kardemummasta. Ruoan päälle maistui kirpeämpi aperol-pohjainen drinkki. Kauniista laseista tarjotuissa drinkeissä oli käytetty reilusti alkoholia ja tuoreita koristeita, joten olivat kyllä hintojensa väärtejä. 


Ruokalista tuntui ensivilkaisulla laajalta, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että joka ruoassa tuntui olevan sama pohja, johon on vain vaihdettu pääraaka-aine. Ei tämä sinänsä haitannut, sillä jokainen halusi kyllä ruokaansa hummuksen, minttujogurtin ja granaattiomenaa, mutta jotenkin melko pitkää ruokalistaa olisi voinut supistaakin, kun kaikissa kuitenkin oli pääosin samat raaka-aineet. 


Ystävän sabich-annos sisälsi grillattua munakoisoa, vuohenjuustoa ja falafelia. Aikamoinen sekamelska, mutta maut olivat kyllä osasissa kohdillaan. Ainoastaan vuohenjuusto tuntui vähän erikoiselta, irtonaiselta lisältä annokseen. Kun komponentteja on lautasella noin monta, annoskoko paisuu väistämättä suureksi. 


Oma falafelsalaattini oli myös järkyttävän kokoinen. Pidin kovasti erilaisista tahnoista, joita olisi voinut olla suhteessa falafelien määrään vähän reilumminkin. Itse falafelit olivat hiukan kuivia, mutta muuten aika hyviä. Tuoreina tarjottavat raaka-aineet olivat raikkaita. En kylläkään löytänyt annoksestani luvattua sahramileipää, taateleita tai labnehia - en tiedä olivatko loppu keittiöstä vai vain unohtuneet, mutta ei tästä mitään annosta tuotaessa mainittu, enkä minä tajunnut näiden perään kyselläkään. Erityisesti labnehia olisin mielelläni kyllä maistanut. Pöytäämme myös tuotiin ensin yksi aivan väärä annos (tarjoilija ei kirjoittanut tilauksiamme ylös), mutta tämä onneksi korjattiin tosi nopeasti pahoittelujen kera. En edes tiedä, miten keittiöstä niin nopeasti saatiin oikea annos tilalle. Olin kyllä odottanut vähän vahvempia makuja, nyt tuntui, että marokkolaisen ruoan mausteisuus oli unohtunut jonnekin matkalle. Se olisi ehkä tuonut muuten hyviin annokseen sen hiukan puuttuneen vau-efektin.


Jälkiruokien osalta ystävä tilasi suklaakakun, joka taisi olla isoin koskaan ravintolassa näkemäni kakkupala. Hyvin näytti maistuvan, mutta vähempikin olisi riittänyt. Omalta osaltani tiesin heti jälkiruokalistan nähtyäni, mitä ottaisin: baklavan. Olen suuri baklava-fani ja olen niitä itsekin joskus tehnyt, mutta harvemmassa ravintolassa olen Suomessa siihen törmännyt. Tämä baklava oli maustettu ruusulla ja pistaaseilla ja olikin aika ihanan makuinen, vaikka olisi saanut ehkä olla hiukan kosteampikin. Baklavan seuraan otin minttuteetä, joka sopikin mainiosti aterian päätteeksi.


Kokonaisuudessaan tykkäsin Sandron rennosta meiningistä ja siellä olisi voinut istua pidempäänkin drinkkejä maistellen. Hinta-laatusuhde oli hyvä, annokset olivat mielestäni kokoonsa nähden aika edullisia. Ehkä ruokalistaa voisi typistää reilusti, kun kaikissa annoksissa oli nyt paljon samoja komponentteja, joten annoksen valinta oli vaikeaa. Ruoka itsessään oli hyvää, mutta se olisi saanut olla vielä hiukan mausteisempaa. Plussia ja miinuksia siis, mutta positiivisen puolelle jäätiin, joten kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa ravintolan meno!

2

Nektariini-halloumivartaat ja grillattu kana chili-nektariinikastikkeella

29. heinäkuuta 2015

Kesälomalla on ollut aikaa kehitellä erilaisia grilliruokia ja ehdinpä keittää chili-nektariinikastikettakin pilaantumisvaarassa olevista nektariineista. Loput nektariinit päätyivät halloumin kanssa vartaisiin ja kastiketta varten grillattiin maustamattomia kanafileitä. Kesällä ruoanlaitto yksinkertaistuu äärimmilleen, mutta tuoreiden, parhaimmillaan olevien raaka-aineiden ansiosta maut ovat huippuhyviä. 

Olin jo jonkin aikaa muhitellut päässäni ajatusta hiukan tulisesta, makeasta soosista nektariineista, joten nyt kun niitä sattui olemaan reilu keko, keittelin sateisena päivänä soosin valmiiksi grillailua varten. Tulisen ja makean yhdistelmä toimi tässä tosi hyvin, tosin oma soosini olisi saanut olla vielä hippusen tulisempi - chilit loppuivat kesken eikä mökiltä noin vain lähdetäkään kaupunkiin hakemaan lisää. Pitänee tuoda mökillekin Sriracha-pullon loppu, jotta tälläisiä ongelmia ei vastaisuudessa enää tule. Kastikkeen tulisuusastetta voi helposti säätää lisäämällä tai poistamalla chilejä tai valitsemalla miedompia tai tulisempia chilejä. Suosittelen kuitenkin tekemään kastikkeesta melko tulista, jotta tulisuus maistuu myös valmiissa ruoassa. Mainion soosin loput syötiin paneroitujen haukifileiden kanssa, hyvin maistui sekin! Ylipäänsä kaikki itse kasaan keitellyt soosit ovat aina maistuvia, joten niitä pitäisi ehdottomasti tehdä enemmänkin. Vieraat aina ihmettelevät, jos itse tekee jotain hyvää soosia, mutta ei se niin vaikeaa ole kuin mitä ihmiset luulevat - aika nopeasti ja vaivattomasti soosit kiehuvat.

Makean ja suolaisen liitto taas toteutui nektariini-halloumivartaissa, jotka siveltiin vain oliiviöljyllä, maustettiin suolalla, grillattiin ja lopuksi vielä ripoteltiin pinnalle tuoretta minttua. Ihanan simppeliä, mutta maistuvaa! Pelkät vartaatkin kävisivät kevyestä lounaasta, mutta kovempaa nälkää varten kannattaa kyllä yhdistää nämä toisiinsa sopivat ruoat. 


Nektariini-halloumivartaat ja grillattu kana chili-nektariinikastikkeella

5 nektariinia
4 valkosipulin kynttä
1/2 sipuli
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
vettä
3 chiliä

1 pkt halloumia
6 nektariinia
4 kanafilettä
oliiviöljyä
suolaa
tuoretta minttua

Pilko nektariinit, valkosipulin kynnet ja sipuli. Annostele muut ainekset patsi chilit kattilaan ja lisää sen verran vettä, että ainekset juuri peittyvät. Kiehauta ja anna porista 10 minuuttia. Lisää lopuksi pilkotut chilit ja soseuta kastike sileäksi. Tarkista maku ja pullota puhtaisiin pulloihin. Säilytä valmis kastike jääkaapissa. 

Jos käytät puisia varrastikkuja, liota niitä vedessä tunnin verran ennen käyttöä, jotta ne eivät syty palamaan grillauksen aikana. Pilko halloumi reilun kokoisiksi paloiksi ja lohko nektariinit. Pujota vuorotellen halloumi- ja nektariinipaloja vartaisiin. Sivele valmiit vartaat oliiviöljyllä. Grillaa nektariini-halloumivartaat kanafileiden kanssa nopeasti kuumassa grillissa. Mausta molemmat suolalla. Ripottele valmiiden vartaiden päälle tuoretta minttua ja tarjoa kanafileet chili-nektariinikastikkeen kera.
 

Nautiskellen © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger